Ilmoitusten ystävällismielinen edistäminen

9. heinäkuuta 2026

Kääntäjän alkusanat. Kent State Universityn eläkkeellä oleva filosofian professori Jeffrey Wattles analysoi käännösartikkelissa Urantia-kirjan ja neljän aikaisemman ilmoituksen levittämiseen liittyviä näkökohtia. Hän tekee päätelmän Urantia-kirjan näkemyksiin nojaten siitä, miten Urantia-kirjaa tulisi levittää. Urantia-kirjan sisältö on monella tavalla vaativaa ja siihen sukeltaminen edellyttää yleensä pehmentelyä. Jeesuksen elämä ja opetukset ovat yksi hyvä silta kirjan sisältöön. Jälkikeskusteluissa hän nosti seuraavan sitaatin johtoajatukseksi: ”Älkää ryhtykö näyttämään ihmisille temppelin ihanuuksia, ennen kuin olette ensin vieneet heidät temppeliin.” (141:6.2-4/1592.4,6).

Artikkeli on julkaistu alunperin urantiabookprojects.org-sivustolla (LINKKI ARTIKKELIIN)

Kirjoittajasta. Jeffrey Wattles, PhD, Kent State Universityn eläkkeellä oleva filosofian professori, on omistautunut sydämellään ja mielellään Jeesuksen evankeliumille jo yli viidenkymmenen vuoden ajan. Hänet tunnetaan parhaiten teosten The Golden Rule (Oxford University Press, 1996) ja Living in Truth, Beauty, and Goodness (Cascade, 2016) kirjoittajana. Tohtori Wattles on ohjannut yli kolmetuhatta opiskelijaa filosofian ja uskonnon kokemuksellisissa projekteissa. Hän on suorittanut filosofian tutkinnot Stanfordin ja Northwesternin yliopistoissa.

Rakkaat ystävät,

Olen kiitollinen siitä, että saan jakaa teidän kanssanne uudenlaisen näkemyksen yhdestä erikoisalastani Urantia-kirjasta: käänteentekevien ilmoitusten levittäminen ja edistäminen. Olen ollut aktiivisesti mukana tässä monipuolisessa ja kiistanalaisessa aiheessa jo yli viisikymmentä vuotta. 1970-luvun alusta lähtien keskustelussa esitetyt kannat voidaan tiivistää yksinkertaisesti seuraavasti. Pitäisikö meidän esitellä kirjaa harkitusti, hiljaisesti ja asteittain? Vai pitäisikö meidän nyt rohkeasti ja luovasti tuoda esiin tämä kirja, joka on täynnä totuuksia ja joita planeetta niin kiireellisesti tarvitsee? Olen äskettäin käynyt läpi kirjoituksiani tästä aiheesta, karsinut verkossa olevaa luetteloa ja laatinut tämän päivitetyn näkemykseni.

Kun puhun ”ystävällismielisestä edistämisestä”, tarkoitan juuri tätä. Ne, jotka ovat suurelta osin samaa mieltä kanssani, ansaitsevat parhaan tukeni tässä aiheessa. Ja hymyilen, kun ajattelen ystäviäni, joita tunnen ja rakastan, mutta jotka ovat vastustajiani tässä asiassa. Ne, jotka ovat eri mieltä kanssani, saattavat silti pitää tätä esseetä hyödyllisenä. Elämme ystävällisessä universumissa, ja voimme tehdä siitä ystävällisemmän, jos niin päätämme. Urantia-kirjan lukujen kirjoittajat ovat antaneet meille runsaasti tietoa, joka auttaa meitä toimimaan yhteistyössä korkeamman viisauden kanssa. Voimme ystävystyä heidän kanssaan tekemällä parhaamme opiskelussa ja seuraamalla totuutta minne se meidät viekin. Lopuksi voimme ystävystyä Jumalan kanssa etsimällä jumalallista viisautta tehokkaan rukouksen ehtojen mukaisesti (91:9/1002).

Aloitettuaan virallisesti julkisen uransa opettajana menemällä Johanneksen kasteelle Jeesus vetäytyi erämaahan neljäksikymmeneksi päiväksi. Mutta ennen kuin hän teki suuria päätöksiä siitä, miten hoitaa aikakauden mullistavaa ilmoitustaan, hän kävi ensin läpi planeettamme historian.

Jeesus kävi ajatuksissaan läpi koko sen aikavälin, jolloin Urantialla on ollut ihmiselämää: Andonin ja Fontan ajoista Aatamin lankeemukseen ja edelleen Saalemin Melkisedekin suorittamaan palvelukseen saakka.136:4.5 (1514.6).

Myös me voimme antaa maailmanhistorian tutkimuksemme vaikuttaa päätöksiimme siitä, miten hyödynnämme Urantia-kirjaa.

Hyödyllisiä ja ajatuksia herättäviä oppeja kahdesta ensimmäisestä käänteentekevästä ilmoituksesta

Jokainen aikakausittainen ilmoitus käy läpi vaiheita, joissa se valmistautuu täysimääräiseen julkituloonsa. Maailmamme ensimmäisessä ilmoituksessa Planeettaprinssin esikunta kokosi yhteen ihmiskumppaninsa, organisoi päämajansa ja perusti kymmenen neuvostoa edistämään planeetan sivilisaation kehitystä. He saavuttivat edistystä ruoan hankinnassa, eläinten kesyttämisessä, saalistavien eläinten kukistamisessa, tiedon levittämisessä ja säilyttämisessä, teollisuudessa ja kaupassa, terveydenhuollossa, taiteessa ja tieteessä, edistyneissä heimoyhteyksissä sekä ilmoitetussa uskonnossa.

Minua inspiroi heidän 300 000 vuotta kestänyt menestyksensä, kun he seurasivat kärsivällistä, hidasta, luonnollista, asteittaista ja evoluutiota noudattavaa viisauden polkua, joka oli heille määrätty (68:0.3/763.3). Tässä on se suuri ja hyödyllinen oppitunti, joka löytyy ensimmäisen aikakauden ilmoituksen yhteydestä. Korostan lihavoimalla ne kohdat, joiden uskon parhaiten ohjaavan lähestymistapaamme ilmoitusten edistämiseen.

Maailman asukkaissa tapahtuva uskonnollisen vastaanottavaisuuden kehittyminen määrää suurelta osin heidän hengellisen edistymisensä nopeuden ja heille annettavan uskonnollisen ilmoituksen laajuuden. (52:2.3/591.3)

Tässä esseessä näemme, kuinka tämä vastaanottokyvyn periaate saa yhä suuremman merkityksen.

Toinen aikakautinen ilmoitus, Aatamin lähetystehtävä, perusti kouluja Aatamin ja Eevan jälkeläisille sekä heidän jälkeläisilleen. Näissä annettiin opetusta ja koulutusta yhteistoiminnasta, puutarhanhoidossa, maataloudessa, terveydestä ja ruumiin hoidosta, kultaisesta säännöstä, yksilön oikeuksien ja ryhmäoikeuksien sekä yhteisön velvollisuuksien suhteesta, eri maapallon rotujen historiasta ja kulttuurista, maailmakaupan edistämisen ja parantamisen menetelmistä, ristiriitaisten velvollisuuksien ja tunteiden sovittamisesta sekä leikin, huumorin ja fyysisen taistelun kilpailullisten korvikkeiden vaalimisesta.

Aatami ja Eeva laiminlöivät velvollisuutensa, kun he sivuuttivat evoluution viisauden ennen kuin olivat saattaneet päätökseen tehtävänsä tärkeimmän alkuvaiheen. Kuinka luonnollista meiltä onkaan tulla kärsimättömiksi ja haluta nähdä tuloksia jo omana elinaikanamme (75:1.6/840.2)! Tämä seuraava opetus on osoitettu jokaiselle meistä.

Ette koko Paratiisiin-nousunne aikana voita koskaan mitään sillä, että yritätte kärsimättömästi välttyä säädetyn ja jumalallisen suunnitelman mukaisen tien läpikäymiseltä turvautumalla oikoteihin, omiin keksaisuihin ja muihin konsteihin muuttuaksenne entistä paremmiksi täydellisellä tiellä kohti täydellistymistä ja ikuista täydellisyyttä. (75:8.5/846.4).

Tämä opetus on ajatuksia herättävä ja yleispätevä. Toinen Aatamin ja Eevan lankeemuksesta opittava oppitunti on se, että henkilökohtaisen vapauden ja planeetan toimintavapauden harhaopit voivat tarttua jopa niihin, jotka uskovat Universaaliseen Isään ja aikovat edistää planeetan korkeaa kohtaloa.

Inspiroivia ja haastavia oppeja kahdesta seuraavasta käänteentekevästä ilmoituksesta

Kolmas käänteentekevä ilmoitus oli uudenlainen – puhtaasti hengellinen tehtävä. Jeesuksen tavoin Melkisedek keskittyi yksinomaan lahjoittautumistehtävänsä täyttämiseen. Hän ei yrittänyt uudistaa tapoja, muuttaa maailman tottumuksia eikä edes levittää edistyneitä hygieniakäytäntöjä tai tieteellisiä totuuksia. Hän tuli suorittamaan kahta tehtävää: pitämään yllä maan päällä yhden Jumalan totuutta ja valmistamaan tietä sille, että tuon Universaalisen Isän Paratiisin Poika myöhemmin lahjoittautuisi kuolevaiseksi. (1018.4)

Tämä kiehtova kertomus planeetan historiasta antaa meille mahdollisuuden tehdä eron kahden erilaisen aikakauden paljastuksen välillä. Kaksi ensimmäistä käänteentekevää ilmoitusta olivat hengellis-kulttuurisia ilmoituksia. Niiden tarkoituksena oli kohottaa monia sivilisaation osa-alueita. Sen sijaan Melkisedekin ja Jeesuksen tehtävät olivat yksinomaan hengellisiä käänteentekeviä ilmoituksia. Vastaanottavaisuuden periaate koskee molempia käänteentekevän ilmoituksen tyyppejä.

Melkisedek opetti seuraajilleen kaiken, minkä nämä pystyivät vastaanottamaan ja omaksumaan. (93:3.6/1016.8).

Melkisedekin viisaus tasoitti tietä hänen uskollisten lähetyssaarnaajiensa edistykselle.

Salemin uskonnon varhaiset opettajat tunkeutuivat Afrikan ja Euraasian syrjäisimpiin heimoihin saakka, saarnaten jatkuvasti Machiventan evankeliumia, jonka mukaan ihmisen usko ja luottamus yhteen universaaliin Jumalaan on ainoa hinta jumalallisen suosion saamiseksi. Melkisedekin liitto Abrahamin kanssa oli mallina kaikille varhaisille lähetystyötoimille, jotka lähtivät Salemin ja muiden keskusten kautta. Urantialla ei ole koskaan ollut minkään uskonnon osalta yhtä innokkaita ja tarmokkaita lähetyssaarnaajia kuin näitä jaloja miehiä ja naisia, jotka levittivät Melkisedekin opetuksia koko itäiselle pallonpuoliskolle. (94:0.1/1027.1)

Melkisedekin innoittamina nämä lähetyssaarnaajat etenivät hyvin Salemin evankeliumin levittämisessä Mesopotamiassa, kunnes yksi heidän johtajistaan päätti ryhtyä yhteiskunnalliseen uudistukseen hyökkäämällä temppelihaureutta vastaan. Tällä tavoin he alkoivat toimia hengellisen ja kulttuurisen ilmoituksen hengessä. Tämän yrityksen epäonnistumisen seurauksena lähetyssaarnaajien korkeammat hengelliset ja filosofiset opetukset kärsivät tappion (95:1.6-9/1043.1-4).

Ennen kuin Jeesus oli tietoinen siitä, että hänellä oli julkituotavanaan käänteentekevä ilmoitus, hän teki murrosiässä, aikuistumisen kynnyksellä, luonnollisia oivalluksia, jotka johdattivat häntä kohti tätä tehtäväänsä.

[Jeesus oli] tulossa se jumalallisen taidon haltija, joka osaa ilmoittaa totuuden Paratiisissa olevasta Isästään kaikkia aikakausia ja kaikkia kehitysvaiheita edustaville kuolevaisille olennoille. (127:6.15/1405.7).

Jeesus alkoi intuitiivisesti ymmärtää vastaanottavaisuuden periaatteen monipuolista totuutta. Välimeren-matkallaan hänellä oli tilaisuus ilmaista tämä periaate.

Myllärille hän opetti, miten totuuden jyviä jauhetaan elävän kokemuksen myllyssä niin, että jumalallisen elämän vaikeat asiat käyvät vaivatta niidenkin omaksuttaviksi, jotka kuuluvat kuolevaistovereiden joukossa heikkoihin ja vähäväkisiin. Jeesus sanoi: ”Anna totuuden maitoa niille, jotka ovat hengellisen käsityskykynsä puolesta vielä pikkuvauvoja. Suorittaessasi elävää ja rakastavaa hoivaasi tarjoile hengellistä ravintoa houkuttelevassa muodossa ja niin, että se on sovitettu jokaisen sinulta sitä tiedustelevan vastaanottokyvyn mukaiseksi.” (133:4.2/1474.2)

Tarkasteltuaan planeetan historiaa Jeesus alkoi tehdä suuria päätöksiä, jotka ohjaisivat hänen käänteentekevän ilmoituksensa julkituonnin loppuosaa. Näiden päätösten pääteemana oli hänen huolellisesti muotoilemansa linjaus olla käyttämättä kaikkia käytettävissään olevia voimia. Erityisesti hänen neljäs päätöksensä ilmaisi kieltäytymisensä houkuttelemasta seuraajia halvoilla elämyksillä, jotka hän saisi aikaan yliannostuksella yliluonnollista voimaa. Hän aikoi seurata ”luonnollista, hidasta ja varmaa tietä jumalallisen tarkoituksen toteuttamiseksi” (136:8.5/1521.0). Jeesus kieltäytyi tekemästä kompromisseja rikkauden vaikutuksen kanssa sekä politiikassa ja kaupankäynnissä käytettyjen maallisen viisauden menetelmien kanssa. Huomautus: tämä ei tarkoita, että kaikki politiikassa ja liiketoiminnassa käytetyt menetelmät olisivat huonoja.

Kun Jeesus koulutti apostolejaan, hän lisäsi vastaanottavaisuuden periaatteeseen hyödyllisiä yksityiskohtia.

[K]un olet saattanut ihmisen turvallisesti ja varmasti valtakuntaan, niin vasta sitten kun hän tulee luoksesi kyselyineen, on oikea aika antaa opetusta asteittain tapahtuvasta sielun edistymisestä Jumalan valtakunnassa… Astuessanne valtakuntaan te synnytte uudesti. Ette voi opettaa syvällisiä hengen asioita niille, jotka ovat syntyneet vain lihasta. Huolehtikaa ensin siitä, että ihmiset syntyvät hengestä, ennen kuin koetatte opettaa heille korkeampia hengen teitä. Älkää ryhtykö näyttämään ihmisille temppelin ihanuuksia, ennen kuin olette ensin vieneet heidät temppeliin. (141:6.2-4/1592.4,6)

Jeesus esitti tämän vaatimuksen ilman varauksia – ei ylevänä ihanteena, johon olisi pyrittävä vähitellen, eikä korkeana vaatimuksena apostoleille, joka erottaisi heidät opetuslapsista. Tämä yksinkertainen periaate temppelin kauneudesta haastaa sydämemme, sielumme, mielemme ja voimamme.

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus jatkoi alkuperäisen evankeliuminsa tärkeyden korostamista ja lisäsi samalla vastaanottavaisuuden periaatteeseen vielä lisää yksityiskohtia.

Menkää siis kaikkeen maailmaan ja julistakaa kaikille kansoille ja roduille tätä evankeliumia Jumalan isyydestä ja ihmisten veljeydestä ja osoittakaa viisautta valitessanne menetelmiä, joilla esitätte hyvän sanoman ihmiskunnan eri roduille ja kansanheimoille. (191:4.4/2042.1).

Tämä ja muut ylösnousemuksen jälkeiset ilmestymiset tekevät täysin selväksi, että evankeliumin julistaminen on välttämätöntä meille kaikille (190:4.1/2033.1; 191:6.2/2044.3; 193.0.4/2052.4; 193:1.2/2053.4; 193:2.2/2054.3).

On täysin selvää, että Jeesuksen käänteentekevä ilmoitus oli yksinomaan hengellinen. Viikon aikana, joka seurasi Jeesuksen apostolien vihkimistä, Jeesus toisti monta kertaa kahta suurta motiivia, jotka olivat hänen kasteen jälkeisen maallisen tehtävänsä taustalla. Jeesus teki monia tehtäväänsä koskevia julkilausumia, mutta ne kaikki ilmentävät kahta samaa laajaa aihetta:

1. Paljastaa Isä ihmisille
2. Saada ihmiset tietoisiksi poikaudestaan – saada heidät uskon kautta käsittämään, että he ovat Kaikkein Korkeimman lapsia. (140:7.4-6/1578.5-7)

Viides käänteentekevä ilmoitus

Urantia-kirjassa on suuri osa hengellistä sisältöä, mutta sekin on hengellis-kulttuurinen ilmoitus aivan kuten kaksi ensimmäistä ilmoitusta. Kirjassa on lukuja tai osia, jotka käsittelevät maailmankaikkeuden fyysisiä näkökohtia, Elämänkantajia, taivaallisia käsityöläisiä, planeettojen kuolevaisten aikakausia, rotuja ja eugeniikkaa, mieltä, sivilisaatiota, ihmisten hallintoa ja valtion kehitystä, avioliittoa ja perhe-elämää, serafista planeettahallintoamme sekä luku 195, joka käsittelee länsimaisen maailman historiaa.

Vastaanottavaisuuden periaate ei ole meille nykypäivänä ehdoton ohjenuora. Jos soveltaisimme sitä ajattelemattomasti, lakkaisimme keskustelemasta kirjasta verkkosivustoilla tai sijoittamasta sitä kirjakauppoihin ja kirjastoihin (vaikka oletettavasti kirjan julkisen saatavuuden tarkoituksena ei olekaan kiinnittää ohikulkijoiden huomiota, vaan mahdollistaa sen, että vastaanottavaiset voivat löytää sen). Ja kun käytän tutkijana Urantia-kirjaa lähteenä, minulla on eettinen velvollisuus ilmaista lähteeni alaviitteessä.

Huolimatta siitä, että Jeesuksen lahjoitusmissio oli erilainen käänteentekevä ilmoitus kuin Urantia-kirja, teemme viisaasti etsiessämme yhtäläisyyksiä näiden kahden välillä. Mestarin julkinen ura eteni luonnollisessa rytmissä eri vaiheiden kautta. Kouluttaessaan sanansaattajiaan Jeesus yhdisti uuden evankeliumin niiden ihmisten olemassa olevien pyhien kirjoitusten opiskeluun, joiden parissa he pääasiassa työskentelivät. Apostolit hankkivat kokemusta henkilökohtaisesta palvelutyöstä ennen julkisen toiminnan aloittamista (ajatelkaa sosiaalista mediaa). Sitten Jeesus teki kaikkensa pelastaakseen olemassa olevan uskonnon – hiljaa ja vähitellen ottaakseen haltuunsa Johannes Kastajan työn (144:7.1/1626.2). Sitten seurasi vaihe, jossa tehtiin aktiivisempaa, julkista työtä, joka oli suunnattu ensisijaisesti, mutta ei yksinomaan, juutalaisille, ja jossa pyrittiin sinnikkäästi voittamaan uskonnolliset johtajat puolelle. Jeesuksen kaksiluonteisuuden käänteentekevä tosiasia oli salattu väkijoukoilta aina hänen maallisen uransa viimeisenä vuonna pitämäänsä käänteentekevään saarnaan asti.

Nyt olemme valmiita ottamaan vastaan ensisijaisen, kokonaisvaltaisen vastauksen tämän esseen aiheeseen liittyvään tärkeimpään kysymykseen. Miten Jeesuksen yksinomaan hengellinen käänteentekevä ilmoitus liittyy Urantia-kirjaan hengellis-kulttuurisena ilmoituksena?

Uskonto tosiaankin tarvitsee uusia johtajia, hengellisiä miehiä ja naisia, jotka rohkenevat panna luottamuksensa yksinomaan Jeesukseen ja hänen verrattomiin opetuksiinsa. Jos kristinusko yhä jatkaa hengellisen tehtävänsä laiminlyömistä ja jatkuvasti touhuaa vain sosiaalisten ja aineellisten ongelmien parissa, niin hengellisen renessanssin on odotettava äsken mainittujen Jeesuksen uskonnon uusien opettajien tulemista, opettajien, jotka omistautuvat vain ja ainoastaan ihmisten hengelliseen uudelleenvirittämiseen. Ja silloin tulevat nämä hengestä syntyneet sielut oitis tarjoamaan sen johtajuuden ja inspiraation, joka maailman sosiaaliseen, moraaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen uudelleenjärjestämiseen tarvitaan. (195:9.4/2082.9)

Toisin sanoen meidän on muutettava planeetan sivilisaatiota – Jeesuksen ja hänen opetustensa pohjalta.

Tavoitteiden ja menetelmien hienopiirteinen erottaminen

Heikko lukutaito oli osasyynä siihen, etteivät uskonnolliset johtajat kyenneet tunnistamaan Jeesuksen yhdistettyä inhimillistä ja jumalallista luonnetta.

Juutalaisilla oli monia käsityksiä odotetusta vapahtajasta, ja jokainen näistä messiasopin eri koulukunnista pystyi väitteidensä todistukseksi viittaamaan heprealaiskirjoitusten näkemyksiin. . . . Kunpa he olisivatkin tarkastelleet otaksumiinsa messiasennustuksiin sisältyviä profeetallisia sanoja kokonaan toisessa valossa, monet niistä olisivat varsin luonnollisella tavalla valmistelleet heidän ajatusmaailmaansa tunnistamaan Jeesuksen . . .” (136:1.1,3/1509.3,5).

Jotkut kirjan kohdat, jotka koskevat innostavia tavoitteita joihin kannattaa pyrkiä nyt, vaativat erityistä huolellisuutta. Meidän on tällöin erotettava toisistaan tavoitteet ja menetelmät. Jotta voimme pyrkiä tavoitteisiin viisaasti, on hyvä tulkita niitä osien I ja II menetelmiä koskevien opetusten, osan III asiaankuuluvien huomautusten sekä osan IV opetusten valossa.

Jos irrotamme nämä tavoitteita koskevat lausunnot kirjan kokonaiskontekstista, ne saattavat vaikuttaa siltä, että ne oikeuttaisivat epäviisaita toimintatapoja Urantia-kirjan levittämisessä. Mutta niin kauan kuin erotamme tavoitteisiin kohdistuvan innostuksen menetelmiä koskevasta viisaudesta, voimme saada inspiraatiota näistä kirjoituksista ilman, että joudumme hämmennykseen. Huolemme viisaista menetelmistä tulisi ohjata, ei estää, innostustamme. ”Jeesus ei koskaan kiirehtinyt” (171:7.5/1874.8).

Tarkastelemme muutamaa innoittavaa tavoitetta.

Urantian suuri toivo on siinä mahdollisuudessa, että uusi ilmoitus Jeesuksesta uusin ja entistä laajemmin esityksin hänen pelastavasta sanomastaan hengellisesti yhdistäisi rakastavan palvelun puitteissa hänen nykyisten tunnustuksellisten seuraajiensa monilukuiset perheet. (195:10.16)/2082.2).

Tämä on tavoite tällä hetkellä – ”nykypäivän” tunnustaville seuraajille. Toivottu hengellinen yhtenäisyys ja rakkaudellinen palvelu liittyvät ”uuteen ilmoitukseen” ja ”uuteen ja laajennettuun esitykseen”. Jossain määrin nämä ilmaisut viittaavat IV osaan. Mutta meidän tulisi tulkita tätä suurta toivoa myös sen valossa, että tarvitaan vapaaehtoisia, jotka omistautuvat seuraavalle menetelmälle – joka on myös tavoite.

Maailman tarvitsee nähdä Jeesus taas elävänä maan päällä niiden hengestä syntyneiden kuolevaisten kokemuksessa, jotka tuovat Mestarin vaikuttavalla tavalla kaikkien ihmisten tietoon. (195:10.1/2084.1).

Jos olemme innostuneita tästä suuresta toivosta mutta laiminlyömme tämän menetelmän, innostuksemme saattaa kuihtua kuin hedelmätön oksa, joka on menettänyt elävän yhteytensä viiniköynnökseen. On paljon helpompaa ojentaa jollekin kirja kuin oppia viestimään Mestarista tuloksellisesti.

Yleisesti ottaen Jeesus halusi meidän oppivan elämään totuuden mukaisesti sekä rakastamaan ja palvelemaan muita, jotta ihmiset tuntevat vetovoimaa oppia meiltä (155:1.5/1726.2; 191:5.3/2043.1; 191:6.2/2044.3; 193:2.2/2054.3).

Tässä julistetaan toinen innostava tavoite:

Aika on kypsä näkemään ihmis-Jeesuksen kuvaannollinen kuolleistanousu hautakammiostaan keskelle yhdeksäntoista vuosisadan aikana kertyneitä teologisia perinteitä ja uskonnollisia dogmeja.  . . . Mikä ylimaallinen palvelus se olisikaan, jos Ihmisen Poika tämän ilmoituksen välityksellä mahdollisesti taas löydettäisiin perinteisen teologian hautakammioista ja esiteltäisiin elävänä Jeesuksena hänen nimeään kantavalle kirkolle ja kaikille muille uskonnoille!(196:1.2/2090.3)

Aika on kypsä – juuri nyt – ja tavoite on laajuudeltaan valtava. Se on innoittavaa ja sen tulisi myös herättää kunnioitustamme menetelmää koskevia opetuksia kohtaan.

Ja tässä on kirjan kiehtovin huomautus siitä, mitä lyhyellä aikavälillä saattaisi olla tulossa.

Uusi ja täydempi ilmoitus Jeesuksen uskonnosta tulee vääjäämättä valloittamaan materialistista sekularismia edustavan imperiumin ja kumoamaan koko maailmaa otteessaan pitävän mekanistisen naturalismin. Urantia huojuu nyt erään hämmästyttävimmän ja kiehtovimman, sosiaalista uudelleensuuntautumista, moraalista elpymistä ja hengellistä valaistumista merkitsevän käännekohtansa partaalla. (195:9.2/2082.7)

Mikä on kohtalona, se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Mutta saatamme myös keikkua aivan toisenlaisen reunan partaalla. Tapahtuu yllätyksiä, joihin reserviläiset on valmistettu. Ja sitten on tämä varoitus Voimalliselta Sanansaattajalta.

Sillä kun kulttuuri edistyy ylinopeudella, kun aineellinen edistyminen karkaa palvonta–viisauden kehityksen edelle, silloin sivilisaatio kantaa taantumisen siemeniä. Ja ellei tällaisia ihmisyhteisöjä pikaisesti tueta kokemuksellista viisautta lisäämällä, ne vajoavat alas korkeilta, mutta ennenaikaisesti saavuttamiltaan tasoilta, ja viisauden alalla koittava ”pimeän keskiajan” interregnum tulee olemaan todisteena vääjäämättömästä tasapainottomuuden restauraatiosta vapautumisen ja itsehillinnän välillä. (118:8.6/1302.3).

Valitettavasti on paljon näyttöä siitä, että planeettamme on vajoamassa kiihtyvällä vauhdilla hallitsemattoman kaaoksen ja sekasorron tilaan. Tämä suuntaus voi haitata vastaanottavaisuutta käänteentekeville ilmoituksille, mikä tekee työstämme monimutkaisempaa. Voimme liittyä niiden henkilöiden tai ryhmien joukkoon, jotka saavat aikaan aitoa edistystä. Mutta jos huomaamme tilanteemme heikkenevän, voimme pyrkiä hidastamaan tätä taantumista. Kummassakin tapauksessa voimme pyrkiä pitämään totuuden soihtua kirkkaasti esillä, kunnes maailmanlaajuiset olosuhteet paranevat.

Riippumatta ympäröivistä olosuhteista toivomme välttävämme toistamasta menneisyyden virheitä, jotka liittyvät käänteentekevien ilmoitusten vääränlaiseen edistämiseen. Pietari, Paavali ja heidän seuraajansa julistivat evankeliumia, joka perustui uskoon ylösnousseesta Kristuksesta. Heidän uskontonsa Jeesuksesta varasti huomion Jeesuksen omalta uskonnolta. Nykyään on yleistä, että rakastetut ja vaikutusvaltaiset johtajamme sekä muut tuovat esille Urantia-kirjaa osana viestiään maailmalle. Mielestäni tämä on ongelmallista evankeliumin ja kirjan sekoittamista. Se johtaa ei-toivottuihin aikakaudenlaajuisiin seurauksiin aivan yhtä tiedostamatta ja aivan yhtä hyvillä aikomuksilla kuin Pietarilla ja Paavalilla. Toivoisin olevani väärässä, mutta entä jos olen oikeassa?

Yhteenvetona uskon, että aika on kypsä myös perehtyä tehokkaan rukouksen edellytyksiin kohdassa 91:9/1002. Tämä käytäntö ravitsee viisauttamme ja ystävällisyyttämme Jumalaa, ohjaajiamme ja toisiamme kohtaan. Oletan, että tämä käytäntö on tarkoitettu ensisijaisesti yksilöille. Mutta tässä kohdassa uskon myös, että voimme tulkita sanan ”sinä” monikkomuodossa – ja rukoilla monikkomuodossa yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka kaikkialla rukoilevat näitä ehtoja mielessään pitäen. Lopuksi tiedän, että voimme rukoilla jonkun toisen puolesta.

Rukoilen kanssanne ja teidän puolestanne.

Tehokkaan rukoilun edellytykset

Jos haluat harjoittaa tehokasta rukoilua, sinun tulee pitää mielessäsi pyyntöjen toteutumista koskevat lait:

1. Sinun on osoitettava olevasi voimakas rukoilija kohtaamalla vilpittömästi ja rohkeasti maailmankaikkeuden todellisuuden ongelmat. Sinulla on oltava kosminen kestävyys.
2. Sinun on oltava rehellisesti käyttänyt loppuun ihmisen kyky sopeutua. Sinun on oltava ollut ahkera.
3. Sinun on luovutettava jokainen mielen toive ja jokainen sielun kaipaus hengellisen kasvun muuttavalle syleilylle. Sinun on täytynyt kokea merkitysten syvenemistä ja arvojen kohentumista.
4. Sinun on tehtävä koko sydämestäsi valinta jumalallisen tahdon puolesta. Sinun on hävitettävä päättämättömyyden kuollut keskus.
5. Ette ainoastaan tunnista Isän tahtoa ja päätä noudattaa sitä, vaan olette tehneet ehdottoman omistautumisen ja dynaamisen sitoutumisen Isän tahdon todelliseen toteuttamiseen.
6. Rukouksenne kohdistuu yksinomaan jumalalliseen viisauteen, jotta se ratkaisisi ne erityiset inhimilliset ongelmat, joita kohtaatte Paratiisiin nousun tiellä—jumalallisen täydellisyyden saavuttamisessa.
7. Ja teillä on oltava uskoa—elävää uskoa.