Urantia-kirja tutkijan silmin – keskustelu Aku Visalan kanssa
Urantia-kirja esittää olevansa ilmoitus. Miten uskonnonfilosofian tutkija ottaa tällaisen väitteen vastaan – ja onko Urantia uskonto vai ei? Tämä kirjoitelma jatkaa juttua ”Urantia-kirja tarjoaa uskonnonfilosofeille uutta pohdittavaa Jumalan luonteesta ja elämän tarkoituksesta.” Urantia-kirjassa on paljon aineistoa, joka sopii uskonnonfilosofian tarkasteltavaksi ja ajattelin, että paras tapa selvittää asia on kysyä aiheesta tutkijoilta. Tunnin keskustelu teologian tohtori Aku Visalan kanssa oli vain pintaraapaisu, mutta hedelmällinen sellainen.
Keskustelukumppanini oli Aku Visala, teologian tohtori, uskonnonfilosofian dosentti ja yliopistotutkija Helsingin yliopistossa. Hänen tutkimuksensa käsittelevät teologian, filosofian ja kognitiotieteen risteyskohtia. Tällä hetkellä hän tutkii masennusta ja moraalista vastuullisuutta. Visala on julkaissut aiheesta vuonna 2026 kirjan Masennuksen filosofia. Samasta teemasta löytyy myös artikkeli ”Pähkähullu vai profeetta” teologia.fi-verkkojulkaisusta. Kirjoitin siihen Urantia-kirjaan peilatun kommentin.
Mitä Urantia-kirjasta on tutkittu?
Aku ei ollut ennestään perehtynyt Urantia-kirjan sisältöön, mutta oli selvittänyt perustietoja ennen haastattelua. Hän totesi, että Urantia-kirjaa on toistaiseksi tarkasteltu lähinnä uskontotieteen näkökulmasta eli pyritty määrittelemään, mistä kirjassa yleisellä tasolla on kyse. Varsinaista uskonnonfilosofista tutkimusta Urantia-kirjasta ei hänen tietääkseen vielä löydy, mikä tekee alkuun pääsemisestä vaikeaa. Tutkijan on usein helpompi sukeltaa aiheeseen, josta on jo julkaistuja artikkeleita. Hän kuitenkin arveli, että Urantia-kirjan teemoista voisi syntyä helposti graduja. Ainakin kaksi gradua onkin ajan saatossa tehty.
Kerroin Akulle Urantia-seuran stipendiohjelmasta, joka voisi madaltaa kynnystä lähteä tutkimaan aihetta. Gradujen kautta voisi syntyä pohjaa myös syvemmälle akateemiselle keskustelulle. Vuonna 2025 perustetussa stipendiohjelmassa jaetaan lahjoitusvaroista 1000 euron stipendi ansiokkaalle lopputyölle.
Ilmoitus uskonnonfilosofiassa
Lämmittelyn jälkeen siirryimme Urantia-kirjan kannalta keskeiseen kysymykseen: Miten uskonnonfilosofiassa määritellään ilmoitus ja miten tutkija lähestyy tällaista tekstiä? Aku nosti esiin useita näkökulmia, kuten käytetyt lähteet, totuusväitteiden paikkansapitävyyden sekä sen, miten teksti suhtautuu muihin tietolähteisiin. Ilmoituksen osalta kysymys on myös siitä, mitä ilmoituksella oikein tarkoitetaan. Onko siis kyseessä vaikkapa kertomus jostakin historiallisesta tapahtumasta ja tuo tapahtuma on ilmoitusta. Vai onko itse kertomus ilmoitusta? Välittääkö joku yliluonnollisista tietoa vai jotakin muuta? Sain pidätellä itseäni, etten alkaisi haastattelussa vastailemaan kysymyksiin. Aku totesi myös, että maailma on täynnä ryhmiä, jotka kertovat omistavansa ilmoituksen – ja pohti ääneen, miksi näitä ilmoituksia on useita.
Filosofia on vanha oppiaine, ja sen piirissä hyödynnetään monenlaisia (myös tieteellisiä) menetelmiä tiedon tuottamiseen. Aku totesi, että nämä menetelmät soveltuvat vaihtelevasti uskonnonfilosofisiin kysymyksiin – ”kovaa tiedettä” on usein vaikea tehdä. Tässä olisi tehnyt mieli pysähtyä ja todeta, että Urantia-kirjassa on valtava määrä väittämiä, joita olisi periaatteessa mahdollista tutkia empiirisesti. Jopa naturalistisille väittämille löytyy aineistoa, sillä kirja kytkee maailmankaikkeuden ja evoluution jumalalliseen suunnitelmaan.
Uskonnon tulevaisuus ja sekularisaatio
Uskonnon (ja uskontojen) tulevaisuudesta Aku arveli individualistisen kehityksen jatkuvan. Kun tiivistin hänen sanomaansa sanalla ”maallistunut” eli sekulaari yhteiskunta, hän tarttui termiin: Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Hän ei itse koe yhteiskunnan maallistuneen. Vanhojen hegemonioiden asemat heikkenevät, mutta hengellisyys ei ole kadonnut. Tähän oli helppo yhtyä. Urantia-kirjan mukaan ihmismielessä vaikuttavat osaset huolehtivat siitä, ettei ihminen jää hengellisyydestä osattomaksi. Urantia-kirjan kontekstissa kysymys taitaa olla siitä, kuinka paljon ihmiset kuuntelevat jumalallista puoltaan. Juuri nyt elämme aikaa, jolloin maallinen materia kiinnostaa monia enemmän kuin ikuisuuskysymykset.
Onko Urantia-kirja uskonto?
Kun kerroin Akulle, että Urantia-kirja ja sen lukijat eivät koe muodostavansa uskontoa, hän toppuutteli hieman ja totesi, ettei tällainen ajattelu ole ainutlaatuista. Uskonnon määritelmä on väljä ja periaatteessa Urantia-kirjan sanomaan uskominen voidaan tulkita uskonnoksi. Kerroin myös, että meille tärkeintä on henkilökohtaisuus: jumalasuhdetta ei tulisi toisten puolesta sanoittaa. Aku totesi tämän kuulostavan hyperindividualismilta. Kyse on ilmiöstä, josta on maailmalta kokemuksia. Kristinuskossa, ja erityisesti katolilaisuudessa, uskon kysymyksiä halutaan usein lähestyä yhteisen tulkinnan kautta.
Laaja lukeminen ja vertailu kannattaa
Akun polku filosofian piirissä on ollut laaja ja mutkikas. Lukiosta alkanut kiinnostus johti hänet nimenomaan teologisten kysymysten pariin. Laajan pohjan omaavana hän kehottaa myös Urantia-kirjan lukijoita lukemaan monipuolisesti erilaisia teoksia. Kehotus tuntui minusta aluksi vaikealta. Urantia-kirjan ”haastaminen” ei tunnu helpolta. Ehkä niin ei tarvitsekaan olla. Kun aikoinaan luin Frank Martelan koosteita onnellisuudesta ja Liisa Keltikangas-Järvisen temperamenttiteorioita, päädyin vertailemaan niitä Urantia-kirjan näkemyksiin. Ja etsijä löysi sen, mitä halusi: Urantia-kirja tuntui pystyvän selittämään tieteen havaintoja. Hyvä vai huono lopputulos?