Profeetta vai pähkähullu – kommentti teologia.fi-kirjoitukseen
Aku Visala tarkastelee teologia.fi-sivustolla julkaistussa kirjoituksessaan “Profeetta vai pähkähullu? – filosofisia näkökulmia uskonnollisten kokemusten ja mielenhäiriöiden suhteeseen” Artikkeli pohtii miten voidaan erottaa toisistaan aidot uskonnolliset kokemukset ja mielenterveyden häiriöt. Kysymys ei ole vain teoreettinen. Tulkinta vaikuttaa sekä ihmisten hoitamiseen että siihen miten uskonnolliset yhteisöt arvioivat kokemusten hengellistä arvoa. Visala korostaa, että rajanveto on väistämättä arvosidonnaista, koska sekä uskonnollisuus että mielenterveys kietoutuvat kulttuurisiin normeihin.
Hän käy läpi erilaisia tapoja määritellä mielenterveyden häiriöitä ja päätyy yhdistelmämalliin, jossa häiriö edellyttää sekä toimintahäiriötä että haittaa. Uskonnollisten kokemusten arvioinnissa teologit ovat perinteisesti käyttäneet kriteereinä muun muassa kokemuksen moraalista sisältöä että sen tuottamia “hedelmiä”. Silti mikään yksittäinen kriteeri ei riitä, ja psykiatrian ei Visalan mukaan tule ratkaista, mitä on “aito” uskonnollisuus.
Visala pitää epätodennäköisenä, että kokemus voisi olla yhtä aikaa sekä häiriöperäinen että luotettava uskonnollinen tietolähde. Jos kokemus johtuu mielen tai aivojen toimintahäiriöstä, sen tiedollinen arvo heikkenee ratkaisevasti, vaikka sillä voisi olla jokin hengellinen tai eksistentiaalinen merkitys. Lopulta hän korostaa, että rajanveto on monimutkaista eikä siihen ole yksinkertaista, kaikkia tyydyttävää ratkaisua.
Mikä on mieli ja miten Jumalan ääni välittyy mielessä?
Jotta Aku Visalan pohdintaan voisi vastata, täytyy ensin avata Urantia-kirjan esittämä näkemys ihmismielestä. Jyri Härkönen on koostanut Pro Gradu työssään kuvan, jossa näkyvät keskeiset käsitteet ja niiden suhteet. Tämän kirjoituksen kannalta on voidaan keskittyä vain mieleen ja Jumalan ääneen eli Ajatuksensuuntaajaan.
“Kuolevaismieli on tilapäinen älyjärjestelmä, joka on lainattu ihmisille käytettäväksi aineellisen elämän aikana, ja tätä mieltä käyttäessään nämä joko hyväksyvät tai hylkäävät ikuisen olemassaolon potentiaalin. […] Ihmisen tajunta lepää kevyesti alapuolella olevalla sähkö-kemiallisella mekanismilla ja koskettaa aavistuksenomaisesti yläpuolella olevaa henkis-morontiaalista energiajärjestelmää.” 111:1.5 (1216.6)
Sitaatin mukaisesti ihmismieli lepää kevyesti fyysisten aivojen päällä. Ihmismieli ei ole yhtä kuin aivot ja aivokemia, mutta mieli tarvitsee aivoja toimiakseen. Mieli on lainassa eli jumalallinen lahja. Se ei ole biologiaa eikä sitä siis pysty laboratoriossa tuottamaan. Mieli ilmaantui eläinkunnalle jo sen aamunkoitteessa eli silloin, kun sienet yms. lähtivät erkaantumaan kasvikunnassa. Ilman mieltä eläimet toimisivat kasvikunnan tavoin reagoimalla mekaanisesti ärsykkeisiin. Mieli on se paikka, jossa jumalallinen ja eläimellinen ajattelu kohtaavat. Ihminen tekee päätökset mielessään ja valinnan noudattaa Isän tahtoa. Mielelle annetaan hengellisiä virikkeitä ja ihmismielelle erityisen paljon (toisin kuin eläimen mielelle). Jumalan ääni toimii mielessämme ja Urantia-kirja kutsuu tätä jumalosasta kuvaavasti Ajatuksensuuntaajaksi. Ajatuksensuuntaja on ihmisen uniikki jumalkumppani ja se on myös Jumalan ääni.
Jumalan ääni sotkeutuu muuhun aivomelskeeseen
Ihmismieltä voi kuvata laivan komentosillaksi, jossa persoonallisuutemme häärii kapteenina. Ajatuksensuuntaaja on neuvoja tarjoava luotsi. Ongelma on se, että komentosilta on monella tavalla meluisa paikka. Kapteeni ei aina kuule tai ymmärrä kuunnella jumalallista luotsiaan.
[K]un Suuntaaja koettaa kommunikoida kanssanne, käy tavallisesti niin, että sanoma hukkuu ihmismielen energiavirtojen aineellisiin pyörteisiin, ja kykenette vain satunnaisesti sieppaamaan kaikuna kuuluvan jumalallisen äänen, vain sen heiveröisen ja etäisen kaiun. 110:3.1 (1205.5)
Toinen ongelma liittyy siihen, ettemme ymmärrä luotsiamme. Olemme kasvatuksemme ja kulttuurimme “uhreja” eli olemme muodostaneet kasvaessamme näkemyksen oikeasta ja väärästä. On erittäin todennäköistä, että käsityksemme hyvästä poikkeaa siitä, mitä Jumala sillä tarkoittaa. Esimerkkejä hyvän suhteellisuudesta on löydettävissä ihmishistoriasta. Kauan aikaa sitten oli humaania orjuutta valloitetut kansat sen sijaan, että heidät olisi surmattu. Tuoreemmat näkemykset löytyvät kasvatuksesta. Lapsen kasvattamisen ja kohtaamisen periaatteet olivat hyvin erilaiset sata vuotta sitten kuin nyt. Yhteiskunnallisesti oli täysin hyväksyttyä kurittaa fyysisesti lasta. On siis täysin mahdollista, että Jumalan viesti ei vain mene jakeluun, koska tulemme keskusteluun täysin vääränlaisin ajatusmallein.
Inhimillisen ja jumalallisen, ihmisen ja Jumalan, välillä on valtava kuilu. Urantian ihmisrodut ovat niin laajassa määrin kemiallisesti ja sähköisesti säädeltyjä, yleisessä käyttäytymisessään niin suuresti eläimen kaltaisia, tavallisissa reagoinneissaan niin tunnekylläisiä, että Opastajien on äärimmäisen vaikea opastaa ja ohjata heitä. 110:4.5 (1207.5)
Mistä siis voimme tietää, onko kyseessä profetia vai hulluus? Emme ehkä mistään ja siksi kirja kannustaa varovaisuusperiaatteeseen: Oleta, että ääni on omasi.
[O]n vaarallista elätellä sellaista ajatusta, että jokainen ihmismielestä alkunsa saava uusi käsitys olisi Suuntaajan sanelema. Teidän luokkaanne kuuluvien olentojen kohdalla se, jota pidätte Suuntaajan äänenä, on todellisuudessa useimmiten peräisin omasta järjestänne. Liikumme pettävällä maaperällä, ja jokaisen ihmisolennon pitää omalta kohdaltaan ratkaista nämä pulmat luonnollisen ihmisviisautensa ja ihmisen yläpuolelta olevan ymmärryksen mukaan. 110:5.6 (1208.5)
Jos kuitenkin haluamme etsiä merkkejä Jumalan äänestä, niin epäitsekkyyden merkit on luotettavin “hedelmä”. Tähän myös Visala kirjoituksessaan viittaa.
[K]uolevaisen olennon mielen osoittama pyrkimys todelliseen epäitsekkyyteen juontuu Ajatuksensuuntaajan henkijohdatuksista hänen sisimmässään. 103:5.3 (1134.1)
Onko mystiset kokemukset jumalallisia?
Urantia-kirjan mukaan uskonnollinen elämä on järkevää arkista touhua. Lukuisissa arkisissa kohtaamisissa joko päätetään toteuttaa Isän tahtoa ja tehdä toiselle se mitä toivoisi itselleen tehtävän tai sitten ei. Arkinen elämä on – tylsää. Olisihan se kiva, jos sitä voisi värittää erilaisilla mystisillä tiloilla.
Urantia-kirja toteaa kuitenkin, että mystiset kokemukset eivät ole yhteydenpitoa Ajatuksensuuntaajaan vaan eläimelliseen puoleemme. Vaikka mieli ei ole aineellinen, se on aivotoimintaan suoraan kytköksissä. Tämän vuoksi itsensä fyysinen rääkkääminen vaikuttaa myös mielen toimintaan ja pahimmillaan mieli voi sirpaloitua. Jos näin käy, ihminen saattaa menettää mahdollisuuden keskustella Jumalan kanssa ja ihmiselämä olikin sitten siinä. Kroppa voi jatkaa eloaan, mutta hengellisessä mielessä ihminen on kuollut.
Terveellisempi hengellisen mietiskelyn harjoittamistapa on löydettävissä mietiskelevästä palvonnasta ja kiitosrukouksesta. Suoraa yhteydenpitoa oman Ajatuksensuuntaajansa kanssa – senkaltaista, jota ilmeni Jeesuksen lihallisen elämän jälkivuosina – ei tule sekoittaa näihin niin kutsuttuihin mystisiin kokemuksiin. Mystisen yhteydenpidon alkamiseen myötävaikuttavat tekijät osoittavat tällaisten psyykkisten tilojen vaarallisuuden. Mystistä tilaa suosivat sellaiset tekijät kuin fyysinen uupumus, paastoaminen, psyykkinen pirstoutuneisuus, syvälliset esteettiset kokemukset, eloisat seksuaaliset impulssit, pelko, huoli, raivo ja villi tanssiminen. Suuri osa tällaisen esivalmistelun jälkeen esille nousevasta aineksesta on peräisin alitajuisesta mielestä. 100:5.10 (1100.1)
Asiat eivät kuitenkaan ole aivan mustavalkoisia. Urantia-kirjakin toteaa, että mystisiä transseja kokeville henkilöille on kerrottu Jumalasta. Mutta kuten seuraava sitaatti päättyy, oletettavasti Jumalan sana on välittynyt näiltäkin ihmisiltä järjellisinä ajatuksina sairaalloisten näkyjen välissä.
Kaikkiin näihin psyykkisiin spekulaatioihin sisältyvä suuri vaara on siinä, että näkyjä ja muita niin kutsuttuja mystisiä kokemuksia samoin kuin epätavallisia unia saatetaan pitää jumalallisina viesteinä ihmismielelle. Jumalalliset olennot ovat menneinä aikoina ilmaisseet itsensä tietyille Jumalaa tunteville henkilöille, ei heidän mystisten transsiensa tai sairaalloisten näkyjensä vuoksi, vaan kaikista näistä ilmiöistä huolimatta. 100:5.6 (1099.4)
Kääntymyskokemukset pohjimmiltaan psykologisia
On myös olemassa kääntymyskokemuksia, mutta niidenkään kohdalla Urantia-kirja ei tuo julki eriskummallista käytöstä. Kyse on ollut voimakkaasta sisäisestä murroksesta, jolla on ollut jokin taustasyy, kuten mentaalinen ristiriita.
Tavallisesti tällaiset [kääntymys]kokemukset ovat tunnusomaisia mentaalisen ristiriidan, tunne-elämän tukahduttamisen tai perusluonnetta koskevien mullistusten seurauksena elämässä myöhemmin esiintyville uskonnollisille episodeille. 103:2.1 (1130.6)
Useimmat niin kutsuttuihin uskonnollisiin kääntymyksiin yhdistetyt dramaattiset ilmiöt ovat luonteeltaan täysin psykologisia, mutta aina silloin tällöin ilmenee toki kokemuksia, jotka ovat alkuperältään myös hengellisiä. Kun mentaalinen liikkeellepano on ehdottoman totaalista millä tahansa tasolla, joka merkitsee psyykkistä kurottautumista kohti hengen saavuttamista, kun ihmisen jumalallista ideaa kohtaan tuntemien lojaalisuuksien motivaatio on täydellistä, silloin hyvin usein sattuu, että sisimmässä asuva henki kurottautuu äkkiä alaspäin synkronoituakseen uskovan kuolevaisen ylitajuisen mielen keskitetyn ja pyhitetyn tavoitteen kanssa. Ja juuri tällaisista kokemuksista, joissa älylliset ja hengelliset ilmiöt yhdistyvät, muodostuu kääntymys. Ja tällaiseen kääntymykseen kuuluu tekijöitä, jotka toimivat puhtaasti psykologisen tapahtumaan vaikuttamisen lisäksi ja sen yläpuolella. 100:5.4 (1099.2)
Tavallinen ja tasapainoinen kehitys johtaa hyvään
Ajatuksensuuntaja on ajoittain kyennyt saamaan yhteyden ihmiskumppaniinsa, mutta näissä tapauksissa ei esiinny esimerkiksi kielillä puhumisesta. Sen sijaan läpitullut viesti on saattanut puhutella henkilöä niin voimakkaasti, että se on saanut henkilön julistamaan Jumalan sanaa.
[S]isimmässä asuvien Suuntaajienne on kutakuinkin mahdotonta kommunikoida suoraan ihmismielen kanssa. Ja silloinkin kun niille avautuu mahdollisuus väläyttää kehittyvälle kuolevaisen sielulle pilkahdus uutta totuutta, tämä hengellinen ilmoitus monessakin tapauksessa niin sokaisee luodun, että se saa aikaan fanaattisuutena ilmenevän mullistuksen tai panee alulle jonkin muun seurauksiltaan katastrofaalisen älyllisen kumouksen. Moni uusi uskonto ja moni kummallinen ”ismi” on saanut alkunsa Ajatuksensuuntaajien keskenjääneistä, epätäydellisistä, väärin käsitetyistä ja vääristyneistä viesteistä. 110:4.5 (1207.5)
Urantia-kirja alleviivaa rauhallisen ja tasapainoisen kehityksen tärkeyttä. Jos jokin ihmisen osa-alue kehittyy liian nopeasti suhteessa toisiin, syntyy ongelmia kasvun suhteen. Siksi olisikin hyvä, että ihmiset kehittyisivät yhteisössään tasavedoin niin hengellisesti kuin älyllisesti. Länsimaita ei ylenpalttinen hengellisyys näytä rasittavan, mutta tieteellinen ajattelu korostuu ajassamme. Urantia-kirja toteaa tämän vaikeuttavan yhteydenpitoa Jumalaan.
Kun älyllisen puolen kehitys etenee hengellisen puolen kehitystä nopeammin, sellainen tilanne tekee kommunikoinnin Ajatuksensuuntaajan kanssa sekä vaikeaksi että vaaralliseksi. Samoin ylihengellinen kehitys tuottaa sekin helposti fanaattisen ja vääristyneen tulkinnan jumalallisen asujaimen henkisistä johdatuksista. Hengellisen kapasiteetin puute tekee erittäin vaikeaksi välittää tällaiselle aineelliselle järjelle ylitajunnassa piileviä hengellisiä totuuksia. 110:6.4 (1209.4)
Profeetta vai pähkähullu? Todennäköisesti pähkähullu.
Aku Visala pohti artikkelissaan erityisesti mielenterveysongelmilta vaikuttavia uskonnollisia ilmiöitä ja sitä miten niihin tulisi suhtautua. “Mielenterveyden häiriöiden yhteydessä esiintyy kokemuksia, jotka kohteiltaan ja intensiteetiltään muistuttavat uskonnollisia kokemuksia. Ihmiset saattavat kokea, että he kuulevat Jumalan äänen, joka antaa heille erityisen tehtävän. He saattavat puhua kieltä, jota vain he itse ymmärtävät.”
Johtopäätöksenä toteaisin, että uskonnollinen elämä ja Isän tahdon täyttäminen ei edellytä eriskummallista käytöstä. Urantia-kirjan kontekstissa päätyisinkin toteamaan, että henkilön suhteen kannattaisi menetellä kuten lääketiede sanoo eli ohjata lääkäriin. Aito yhteys Jumalaan on järjellistä ja se johtaa omakohtaiseen henkiseen kasvuun.
Vaikkei uskonto olekaan aineellista kosmologiaa koskevien järkiperäisten pohdiskelujen tuote, se on silti kaikin puolin järjellisen ymmärryksen luomus, joka saa alkunsa ihmisen mielikokemuksesta. Uskonto ei synny mystisistä meditaatioista eikä irrallisista mietiskelyistä olkoonkin, että se puhtaasti älyperäisen järkeilyn ja filosofisen logiikan termein on aina enemmän tai vähemmän salaperäistä ja aina määrittelemättömissä ja selittämättömissä. Aidon uskonnon idut saavat alkunsa ihmisen moraalisen tietoisuuden alueelta, ja ne tulevat julki ihmisen hengellisen ymmärryksen kasvuna. 101:1.5 (1105.2)