Jumala ja ihminen ovat suorassa yhteydessä toisiinsa
Tämä pohdintani ihmisen mielestä, suuntaajasta ja sielusta avautuu parhaiten niille, jotka ovat jo lukeneet Urantia-kirjan.
Ihmistä ei ole olemassa missään muodossa ennen syntymää — ei sielua, henkeä eikä mitään muutakaan. Kun ihminen saa alkunsa ja kehittyy 25 vuorokauden ikäiseksi, pieni sydän on jo muodostunut ja verisuonistokin kehittynyt. Sydän ei vielä toimi, mutta kun se saa Jumalan hengeltä kipinän, se lähtee sykkimään. Kun ihminen syntyy, ikuinen Jumala Isä lahjoittaa persoonallisuuden, joka on ainutlaatuinen — toista täysin samanlaista ei ole, vaikka samankaltaisia voi olla maailmankaikkeudessa. Tämä persoonallisuus on muuttumaton. Vain persoonat voivat tunnistaa toisensa ja olla yhteydessä toisiinsa. Jumalakin olevaisti itsensä personoimalla.
Iankaikkinen Poika lahjoittaa ihmiselle hengen. Iankaikkinen Poika ei voi olla suoraan yhteydessä ihmiseen, mutta Luoja-Pojan kautta voi. Ääretön Henki lahjoittaa ihmiselle mielen. Paikallisuniversumimme Äiti-Henki eli Luova Henki on Äärettömän Hengen tytär. Äiti-Hengen anti on seitsemän mielenauttajahenkeä: Viisauden Henki, Palvonnan Henki, Neuvon Henki, Tiedon Henki, Rohkeuden Henki, Ymmärryksen Henki ja Intuition Henki. Luova Henki toimii keskiönä mielenauttajahengille. Luovan Hengen henki on Pyhä Henki, joka toimii ihmisen mielikeskuksessa, mutta ei asu siellä.
Paikallisuniversumimme hallitsija, Luoja Poika Mikael eli Jeesuksemme, vuodatti Totuuden Henkensä maailman ylle, kun sai hengellisen omistusoikeuden universumiinsa. Luova Henki ylläpitää Totuuden Henkeä, jotta Luoja Poika voi liikkua vapaasti universumissa, sillä Luova Henki ei voi poistua paikallisuniversumin päämajasta. Pyhä Henki on riippumaton ihmisen asenteesta ja osittain riippuvainen ihmistahdon päätöksistä ja yhteistyöhalukkuudesta. Totuuden Henki on toimintansa ja valtansa osalta rajoittunut siten, että se määrittyy lähes kokonaan kunkin ihmisen henkilökohtaisesta vastaanottavaisuudesta.
Jokaisella ihmisellä on kohtalon suojelijaserafi, sanobi tai kerubi — riippuen siitä, millä kehityskehällä ihminen on. Kolmannella kehällä oleva saa henkilökohtaisen kohtalon suojelijan.
Ajatuksensuuntaajat ovat siruja Jumalasta ja esipersoonallisia. Totuuden Hengen vuodattamisen jälkeen Ajatuksensuuntaajat ovat vapaatahtoisia, kun ne tarjoutuivat palvelukseen. Niillä on hallussaan kohde-ehdokkaasta laadittu kaiken kattava tietoaineisto, joka on serafien laatima luonnostelma. Projisoidut elämänkulun kaavat välitetään Suuntaajien reservijoukolle. Kun Totuuden Henki toimii ollen läsnä, suuntaaja ei silti tunkeudu mielivaltaisesti kuolevaisen ajatusmaailmaan ennen moraalisten kykyjen ilmaantumista. Suuntaajat pääsevät kuolevaisen mielen sisälle vasta, kun mielenauttajahenget ovat kytkeneet mielen Pyhän Hengen virtapiiriin. Jotta ihminen täyttäisi suuntaajan vastaanottamisen edellytykset, tarvitaan kaikkien seitsemän mielenauttajan koordinoitua toimintaa. Mielen tulee osoittaa pyrkimystä palvontaan ja viisauden käyttöön sekä kyvykkyyttä valita hyvän ja pahan välillä — eli moraaliseen valintaan. Ihmisen ensimmäinen moraalinen päätös näkyy automaattisesti seitsemässä mielenauttajassa.
Suuntaajan toimintaan vaikuttavat:
- Älyllinen kapasiteetti — onko mieli normaali, tuleeko tahdolliseksi luoduksi, onko viisauden toiminta mahdollista?
- Hengellinen vastaanottavaisuus — sielupotentiaali, hengellinen herkkyys.
- Älyllisten ja hengellisten kykyjen nivoutuminen yhteen.
Kuolevaisen aineellinen mieli on kuin morontiakudosta kutovat kangaspuut, joihin sisimmässä oleva Ajatuksensuuntaaja pujottelee kestäviä arvoja ja jumalallisia merkityksiä — universumiluonteen henkikuvioita, eloon jäävän sielun, jolla on perimmäinen määränpää ja päättymätön elämänura, potentiaalinen finaliitti.
Jeesuksella oli kokenut suuntaaja täällä ollessaan; suuntaaja lähti pois kasteen jälkeen, mutta tuli takaisin personoituna ja on nyt täällä suuntaajien päällikkö.
Mitä meistä jää kuolemassa?
Kuolemassa ihmisen tietoisuus häviää. Suojelijaserafit ovat kehittyneen sielun vartijoita. Ajatuksensuuntaaja ottaa mukaansa muistiin tallentuneen toisinnon eletystä elämästä ja siirtyy pois, mutta ei tule takaisin tänne. Tämä vasta ilmaantumassa oleva entiteetti on sielu, ja se selviytyy sekä fyysisen ruumiin että aineellisen mielen kuolemasta.
Tämä entiteetti — jumalallinen minäsi eli suuntaajan ja ihmisminäsi yhdessä käymän elämän ja ponnistusten eloonjäävä morontia-minä — on kuolematon sielu. Tajunta itsessään ei ole sielu. Ikuinen persoonallisuus jää arkkienkelien huostaan. Kuoleman jälkeen tulemme fuusioitumaan suuntaajan kanssa, ja suuntaaja saa meistä persoonallisuuden.
Kun persoonallisuus saavuttaa kokemuksellisen jumaluuden suoraa tietä, siitä tulee osa Korkeinta Olentoa, kokemuksellista Jumalaa.