Suomen tavoitteeksi eettinen edistyminen
Urantia-kirjassa kerrottu ihmiskunnan kehityskaari ja hengelliset opetukset voisivat auttaa suuntaamaan oman aikamme kehitystä viisaammin ja eettisemmin.
Maahanmuutto ei ole ongelmamme. Maahanmuuttokritiikki on myös turhaa, sillä ihmisten liikkuminen on keskeinen osa nykyaikaa. Keskustelu on oire muutoskipuilusta ja yhteiskunnan kehityksen näköalattomuudesta. Ihmiskunta kävi pitkään olemassaolon taistelua ja nyt länsimaissa käydään elintasokamppailua. Seuraavaksi tulemme käymään taistelun ajattelun laadusta eli siitä, mikä on inhimillisen elämän seuraava tavoite. Siinä missä naapurivaltio opettaa lapsilleen militarismia, me voisimme Suomessa suuntautua etiikkaan.
Kuulostaa pehmeältä, mutta syvempi eettinen ymmärrys tarjoaisi tulevalle sukupolvelle vahvemman moraalisen ajattelumallin. Jokaisen pitäisi sisäistää, että yksilön oikeuksien rinnalle kuuluu myös velvollisuuksia eli ryhmän oikeuksia. Ajattelumallin muutos auttaisi seuraavissa muutoksissa.
“Kulttuuri edellyttää mielen laadukkuutta; kulttuuria ei voi kohottaa, ellei mieltä nosteta korkeammalle. Korkeampi älyllisyys etsii ylevää kulttuuria ja löytää jonkin tien tällaisen päämäärän saavuttaakseen.” Urantia-kirja 50:6.4
Julkisen sektorin huomio kannattaisi kohdistaa erityisesti vapaa-ajan toimintaan. Kehitys on suonut meille valtavasti vapaa-aikaa ja kysymys kuuluu, mihin sen käytämme? Nostaisin järjestöt ja yhdistykset erityishuomion kohteeksi. Nämä antavat ihmisille mahdollisuuden kuulua joukkoon ja auttaa toisia. Osallistumisen, auttamisen ja kuormankiskonnan arvostus pitää saada uitettua syvälle kulttuuriimme. Valtion ja kuntien tulisikin nostaa vapaaehtoinen järjestötoiminta jalustalle ja tukea sitä; ei kurjistaa.
Myös vanhemmuustaitojen parantaminen kaipaa huomiota. Tuoreille vanhemmille pitäisi saada tietoa esimerkiksi ihmeelliset vuodet tutkimusohjelman ja positiivisen kasvatuksen opeista. On sääli, että yksilöihin ja koteihin suhtaudutaan niin välinpitämättömästi ja vanhemmat jätetään kasvatustaitojensa kanssa oman onnensa nojaan. Koti on kuitenkin yhteiskunnan perusyksikkö, jossa siirretään tärkeitä oppeja sukupolvelta toiselle. .
“Perhe on veljeyden perusyksikkö, ja sen piirissä vanhemmat ja lapset oppivat niitä kärsivällisyyden, altruismin, suvaitsevuuden ja pitkämielisyyden läksyjä, jotka ovat tuiki välttämättömiä, jotta veljeys toteutuisi kaikkien ihmisten keskuudessa.” Urantia-kirja 84:7.28
Koneellistumisen myötä yhteiskunta on kehittynyt ammatillisesti pitkälle erikoistuneeksi eikä tämä muutos tule pysähtymään. Tämä nostaa työttömyyden riskiä. Jokaiselle nuorelle tulisi tarjota erikoiskoulutuksen ohella peruskoulutus yhteiskuntamme tavanomaisimpiin tehtäviin. Tällöin työttömyyden sijaan henkilö pystyisi osallistumaan yhteiskunnan toimintaan ja kattamaan ylläpitonsa kustannukset.
Paremman yhteiskunnan kehittämiseen on tarjolla lukuisia vaihtoehtoisia tavoitteita. Toivottavasti valitsemme nurkkakuntaisuuteen kääntyvän maahanmuuttokeskustelun sijaan toivorikkaan, etiikassa edistyvän ja kansainvälisen kehityksen.