Olemmeko matkalla Paratiisiin?
Kuolevaiselle ihmiselle on annettu vapaa tahto päättää lopullisesti kohtalostaan. Ihminen voi päättää, että hänestä tulee jotakin enemmän kuin ihminen; hän voi päättää lähteä universumissa ylösnousemusmatkalle. Kun hengellinen tahtotoiminta alkaa samaistumaan Jumalan tahtoon, antaa se esimakua siitä mitä on vapaus.
”Uskoa ei synny omin voimin. Ilmaiseksi anova sen saa. Sitä ansaita ei töin ja toimin. Jumala sen meille lahjoittaa, lahjoittaa.”
Tänään Häneen uskon, Anna-Mari Kaskinen
Laulussa on hyvin kiteytetty ajatus, että Jumala on aktiivinen osapuoli, joka tarjoaa nähtäville totuutta, kauneutta ja hyvyyttä.
Jumaluuden kaikkivoipaisuuden tiedostaminen on sitä, että tuntee olonsa turvalliseksi osana kosmisen kansalaisen kokemusta. Vapaaehtoinen halu yhteyteen todellisuuden kanssa mahdollistaa kosmiseen kansalaisuuteen sisältyvien korkeampien velvoitteiden ja velvollisuuksien ymmärtämisen.
Synti kuvastaa ihmisen kypsymättömyyttä ymmärtää vastuuta, jolloin hän on sokaistunut täysivaltaisen tahdon vapaudesta ja mielivallasta. Ihmisen paatuneisuus asettaa minuudelle vain ohimenevän reaalisuuden.
Kun luodusta tulee Jumalaan samaistunut, vasta sitten hänestä tulee universumeissa aidosti todellinen. Henkiymmärrystä omaava persoonallisuus, joka tuntee Jumalaa ja haluaa tehdä Hänen tahtonsa, on jumalallisesti vakaa ja ikuisesti olemassa oleva.
“Vaikket voi etsimällä löytää Jumalaa, niin jos suostut sisimmässäsi olevan hengen johdatukseen, saat erehtymätöntä opastusta, askel askeleelta, elämä elämältä, universumista toiseen, aikakaudesta aikakauteen, kunnes lopulta seisot Universaalisen Isän paratiisillisen persoonallisuuden edessä.” Urantia-kirja 2:5.5 (39.4)
Minä olen, Minä olin ja Minä tulen olemaan. Matkallamme Paratiisin finaliitiksi Jumala on läsnä kaikissa elämämme vaiheissa tukemassa meitä. Ikuisesta elämästä päätöksen tehnyt kuolevainen ylösnousee pysyvästi Paratiisiin.