Mitä Suuntaajat ovat?

1. toukokuuta 2025

Unsplash/Kunal Goswami

Yleisöesitelmä Keskuskirjasto Oodissa 21.4.2023, josta tämä on muokattu ja täydennetty versio.

Ajatuksensuuntaajat, joita kutsutaan myös nimillä Salaperäiset Opastajat, ovat Universaalisen Isän suoria lahjoja kuolevaisille olennoille. Ne ovat henkifragmentteja, jotka asettuvat ihmismielen ytimeen, toimien ihmisen ajattelun, päätöksenteon ja hengellisen kehityksen keskipisteenä. Nämä fragmentit ilmentävät jumalallista läsnäoloa ja ovat yksi kiehtovimmista ja salaperäisimmistä universumin ilmiöistä.

Ajatuksensuuntaajia kutsutaan niiden saapumishetkestä siihen saakka, kun kuolevainen saavuttaa täysi-ikäisyyden, nimellä Ajatuksenmuuttajat. Täysi-ikäisyyden jälkeen harkintakykyisyyden saavuttamiseen saakka, noin neljänkymmenen ikävuoden paikkeille, niitä kutsutaan Ajatuksensuuntaajiksi[1], ja sen jälkeen nimitys vaihtuu muotoon Ajatuksenvalvoja 107:0.7 (1177.1). Tässä esityksessä käytän pääosin Urantia-kirjan yleisintä nimitystä Ajatuksensuuntaaja tai yksinkertaisesti Suuntaaja[2].

Isän henkiosanen, fragmentti, Ajatuksensuuntaaja, -kontrolloija, on yksi merkillisimmistä universumin henkirealiteeteista. Ne ilmaantuvat kohteitaan asuttamaan keneltäkään lupaa pyytämättä ja mitään ilmoittamatta. Ne toimivat Isän tahdosta – ja itse asiassa ovat Isän tahto. Ne myös voivat poistua kohteestaan, joko tilapäisesti tai pysyvästi, selittämättä syytä – ellei kyseessä ole identiteetin lopullinen kiinnittyminen persoonallisuuden omaavaan ylösnousemuskuolevaisen sieluun.

Universaalinen Isä toimii yksin lahjoittaessaan Suuntaajia. Hänellä on paljastamaton suunnitelma, joka liittyy luotujen kuolevaisten täydellistämiseen ja Isän löytämiseen Paratiisissa. Nykyisen universumikauden aikana täydellistyneet luodut saavuttavat finaliitin aseman, mutta koska tulevien universumiaikakausien suunnitelmia ei ole vielä paljastettu, heille ei ole osoitettu pysyvää tehtävää. Siksi he kartuttavat kokemusta kaikissa asutetuissa universumeissa.

Vaikka Isä asuu Paratiisin saarella henkirealiteettina äärimmäisen kaukana, hänen henkiosasensa – Suuntaaja – asuu kuolevaisen mielen ajattelukeskuksessa. Isä on mitä läheisimmässä suhteessa luotuunsa. Suuntaajan läsnäolo on ainutlaatuinen, sillä toisin kuin muut henkivarustukset, jotka syleilevät mieltä ulkopuolelta, Suuntaaja asettuu asumaan ihmisen mieleen.

Tämä on Isän tapa elää yhdessä kokemuksellisen kuolevaisen kanssa. Hän kokee ihmisen rinnalla samat onnistumiset ja pettymykset, ilot ja surut. Hän kärsii, kuten ihminen, vaikka Infiniittisen kärsimyksen luonnetta olemusta emme kykene ymmärtämään.

Esipersoonalliset Suuntaajat, vaikka niillä on kyky ja valmius ottaa vastaanottaa persoonallisuus ja siten kyky saavuttaa jumalallinen persoonallisuus 5:6.6 (71.1), eivät ole persoonallisia edes osittain. Tämä perustuu näkemykseen, että persoonallisuus joko on tai sitä ei ole. Suuntaajat ovat alkuperältään ja olemukseltaan identtisiä, mutta ne eroavat toisistaan kokemuksen perusteella. Sielulla ja persoonallisuudella on aina muoto tai hahmo, mutta Suuntaajilla ei ole hahmoa ennen kuin ne ovat fuusioituneet kuolevaisen sielun kanssa 42:12.10 (483.10).

Suuntaajat ovat jotakin hyvin suurta ja alkuperäistä jumaluutta, joka on olemassa ennen energian ja hengen eriytymistä. Suuntaajille on vaikea löytää yhtä tai muutamaa osuvaa nimeä. Kuitenkin Suuntaajista käytetyt epiteetit pyrkivät kuvaamaan olemusta ja tehtävää. Urantia-kirja tarjoaa lukuisia nimityksiä ja kuvauksia, jotka auttavat ymmärtämään, millaisista entiteeteistä todella on kyse.

Jumala

Urantia-kirjassa sanotaan selkeästi ja yksikäsitteisesti, että ne ovat Jumala 107:1.2 (1177:3), Jumalaa 107:1.5 (1177:6), Jumalasta 107:1.5 (1177:6), Jumalan kaltaisia 107:6.1 (1182:3), yhtä kuin Jumala 107:4.7 (1181:3). Niistä mainitaan, että ne ovat hitunen jumalallisuutta 1:4.3 (26:5), Luojan todellisuutta 91:6.7 (1000:1), miedontamatonta ja sekoittumatonta jumalallisuutta 107:1.2 (1177:3) ja siten jumalallisia alkuperäiskappaleita 108:6.7 (1193:6). Ne ovat Jumalan tahto 108:4.2 (1190:3), sisimmässämme oleva taivaan valtakunta 108:6.2 (1193:1) ja kipinä infiniittisyyttä 111:6.1 (1221:8). Ne ovat Jumalallisia Suuntaajia 1:2.3 (24.1).

Realiteetti

Suuntaajat ovat puhtain universumissa tunnettu henkirealiteetti 111:1.4 (1216:5), eittämättömiä realiteetteja 107:7.1 (1183:3), todella jumalallisia ja objektiivisia realiteetteja 196:3.21 (2095:5). Ne ovat reaalisia todisteita hengellisestä todellisuudesta 103:7.14 (1139:6).

Henki

Urantia-kirjassa on vähintään kolmisenkymmentä mainintaa siitä, että Ajatuksensuuntaajat ovat henkiä 107:6.1 (1182:3), kuten että Suuntaajat ovat Universaalisen Isän henkiä 5:2.3 (64:6), jumalallisia ihmismielessä sijaitsevia henkiä 0:5.9 (8:9). Ne ovat kuolemattomia 0:5.9 (8:9), fragmentoituja 1:2.10 (24:8), ikuiseen päämäärään opastavia henkiä 3:1.4 (45:2), oletettavasti absoluuttisia henkiä 107:6.4 (1182:6). Ne ovat myös jotakin enemmän kuin pelkkää henkitodellisuutta 107:6.4 (1182:6), jotakin enemmän kuin henkiä 107:6.1 (1182.3). Ne ovat puhtaan energian ja puhtaan hengen alkulähde 107:6.4 1182:6). Ne toimivat henkisanansaattajina 3:4.4 (50:2), ihmistä opastavina henkinä 120:3.9 (1330:4).

Lahja

Ajatuksensuuntaajat ovat Universaalisen Isän pyyteettömiä 1:2.8 (24:6), jumalallisia 107:7.6 (1184:1), hengen läsnäoloa merkitseviä 108:6.3 1193:2´) sisimmässämme olevia 2:5.5 (39.4) ennakkolahjoja 108:5.4 (1191:5).

Läsnäolo

Suuntaajat ovat Isän henkiläsnäolo 5:3.2 (65:4), sillä Jumala asuu luodussa 3:1.4 (45:2). Isä elää lapsessa 3:1.4 45:2), ja näin Hän on jumalallinen 1:2.3 (24:1), elävä 107:0.5 (1176:5) ja Salaperäinen läsnä oleva 108:4.2 (1190:3), jolloin Jumala elää kokemuksellisuudessa yhdessä luotunsa kanssa.

Absoluutti

Suuntaajat ovat Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen absoluuttisuudesta erillistyneitä olemassa olevia 107:1.3 (1177:4), mutta milloin sellainen tapahtuu, sitä ilmoituksenantajat eivät tiedä kuin eivät myöskään niiden lukumäärää. Ne ovat Absoluuttinen perustus 116:3.4 (1271:2), kohdistuspiste 133:7.6 (1479:6), persoonallisuuden absoluuttinen Suuntaajaydin 5:6.4 (70.5) sekä eittämättömiä absoluutteja (fragmentoidun olemuksen potentiaalisuuden rajoissa) 107:4.2 (1180:5).

Osanen

Suuntaaja on Isän osanen 0:2.3 (3:16), henkiosanen 6:5.7 (78:3), kuolematon 49:6.5 (568:8), kvalifioitu absoluuttinen osanen 107:4.2 (1180:5), Isän Esikolminaisuutta oleva henkiosanen 56:3.5 (639:5), kvalifioimaton ja laimentamaton Jumaluuden osanen 107:1.2 (1177:3), Universumien universumin Isä-Absoluutin osa 4:4.9 (59:5). Suuntaajat ovat frakmentoitumalla ilmaantuneita tai aikaan saatuja Isän osasia, puhdasta henkeä olevia fragmentoitumia 56:3.2 (639:2).

Entiteetti

Suuntaajat ovat entiteettejä 1:3.6 (25:6), 107:1.2 (1177:3), jumalallisia entiteettejä 5:2.5 (65:1), fragmentoituja 7:5.3 (86:4), sisäisiä 100:5.6 (1099:4) ja reaalisia entiteettejä 107:7.1 (1183:3). Ne ovat Absoluuttinen entiteettipiste 111:1.1 (1216:2.

Valvoja, muuttaja

Sisimmässämme asuu jumalallinen valvoja 1:1.3 (22:6), Ajatuksenvalvoja (esiintyy vain kerran) 107:0.7 (1177:1), Ajatuksenmuuttaja (esiintyy vain kerran) 107:0.7 (1177:1). Ne ovat ajatustemme kontrolloijia 107:0.7 (1177:1).

Opastaja, opettaja, yms.

Meidän mielessämme asuu Opastaja 40:4.1 (444:4), jumalallinen Henkiopastaja 103:4.1 (1133:1), turvallinen ja luotettava opas 110:1.2 (1203:4), kärsivällinen opettaja 110:1.2 (1203:4), uupumaton uurastaja 110:1.2 (1203:4), valpas työntekijä 110:1.2 (1203:4_) ja uskollinen luotsi 111:1.9 (1217:4).

Olennoituma

Kyseessä on eksistentiaalisen Jumalan Suuntaaja-olennoituma 101:6.2 (1111:6) ja fiiniittisen luodun mieleen vangittu infiniittistä olentoa edustava absoluuttinen olennoituma 107:0.6 (1176:6).

Korkeampi minuus

Suuntaajat ovat meidän korkeampi minä, ne ovat Jumalallinen toinen minä 91:3.7 (997:5), yliminä (superself) 91:4.2 (997:7), korkeampi minuus 103:5.5 (1134:3). Ne ovat ihmismielen korkeampien osa-alueiden hoivaajia 110:1.2 (1203:4)1.

Valo

Suuntaaja on se oikea valo, joka valaisee jokaisen maailmaan tulevan ihmisen 107:4.5 (1181:1), se on sielussa näkyvä vanhurskauden valonkajastus 101:10.7 (1117:1), elämän valo 107:4.5 (1181:1), luotsivalo 107:4.5 (1181:1). Meidät on valaistu todellisella valolla 52:1.7 (590:3), sillä sisimmässämme asuu kirkkaus, iankaikkinen voima 144:5.8 (1622:7). Meissä on hengestä kertova valohohde 107:4.4 (1180.7).

Isän rakkaus

Ihmisen sieluun on ruumiillistunut Isän rakkauden aktuaalisuus 107:0.2 (1176:2), joka on peräisin itsestään infiniittisen rakkauden lähteestä 196:3.16 (2094:15). Meillä on mielessämme rakastaja 196:3.16 (2094:15).

Kumppani

Suuntaaja on ihmisen erottamaton 3:1.4 (45:2), kokemuksellinen 107:0.3 (1176:3) ja uskollinen kumppani 108:6.6 (1193:5). Tämä ystävä elää sydämessämme 3:1.4 (45:2).

Suojelija, hoivaaja, auttaja, tulkitsija, yhdistäjä, varjelija, ohjaaja

Suuntaaja on sielussa olevan hyvän suojelija 108:3.6 (1189:2), luodun olennon luonteeseen kätkeytyvien ylevien arvojen huolellinen varjelija 110:1.2 (1203:4), taivaallinen ja jumalallinen hoivaaja 108:3.6 (1189:2), 34:5.3 (379:3), auttaja 108:5.5 (1191:6), tulkitsija 196:3.17 (2095:1), arvioija 196:3.16 (2094:15), yhdistäjä 196:3.17 (2095:1), henkiarvojen lajittelija 196:3.17 (2095:1), hoivaava Suuntaaja 5:5.13 (69.8) ja rakastava ohjaaja 110:1.2 (1203:4).

Eloonjäämisen salaisuus

Suuntaajamme on henkilökohtaisen eloonjäämisen 40:5.4 (445:5) ja korkeimman olemassaolon todellisuuden omakohtaisen oivaltamisen salaisuus 101:6.2 (1111:6), ihmisen mieleen vangittu pettämätön lupaus ihmisen ikuisesta elämänurasta 107:0.2 (1176:2), täydellistyneen finaliittipersoonallisuuden syvin olemus 107:0.2 (1176:2), pettämätön kosminen kompassi 107:0.6 (1176:6), etuoikeus ja eloonjäämisen mahdollisuus 108:6.4 (1193:3), hengellisen tuloksiin pääsyn lähde 108:6.4 (1193:3), tulevan elämänvaiheen uskollinen varjelija 108:6.5 (1193:4).

Suuntaajamme on kuolemattoman sielumme ikuinen esi-isä 108:6.7 (1193:6), kuolemattoman toivon vanki 108:6.7 (1193:6), ikuisesti jatkuvan edistymisen lähde 108:6.7 (1193:6), paratiisiin vievä polku 112:5.3 (1232:4), jumalallinen eloonherättäjä 131:4.3 (1448:2), joka määrittää hengellisen ylösnousemuksen määränpään 40:5.4 (445:5). Se on ihmismieliin kahlehdittu hengeksi muuttumisen toivon vanki 107:6.2 (1182:4) ja sisimmässämme olevan jumalallisen luonteen toivo 108:6.4 (1193:3).

Identiteetti

Suuntaaja on kuolemattoman universumiolennon (sielun; kirjoittajan kommentti) identiteetti 113:6.5 (1247:3), se on kuolematon alkusolu 132:3.6 (1459:6), ylösnousevan identiteettimme ikuinen varjelija 112:5.18 (1234.7), 113:6.5 (1247.3).

Suuntaaja

Suuntaaja 1:2.3 (24.1), 110:3.3 (1206:1) (Urantia-kirjassa laajasti käytetty perusmuoto), joka on Jumalallinen 1:2.3 (24:1), Paratiisin Suuntaaja 5:2.5 (65.1), Henki- 2:6.8 (41:6), Isä- 7:5.3 (86:4), Fuusio-Suuntaaja 52:3.2 (593:1) ja henkilökohtainen Suuntaaja 107:6.2 (1182:4). Ne ovat uskollisia 40:8.1 (449:4), Jumalaa paljastavia 107:6.3 (1182:5) Suuntaaja-houkuttimia 113:4.1 (1245:1). Luokitukseltaan kokemuksen perusteella ne voivat olla neitseellisiä 1178:3_107:2.2, edistyneitä 1178:4_107:2.3, kokeneita [20:4.3 (227.1), korkeimpia 1178:5_107:2.4, omatoimisia 109:2.1 (1196:3) tai peräti supertoimisia Suuntaajia 109:2.11 (1197:2). Ne eivät ole luotuja olentoja 107:1.2 (1177:3).

Muita epiteettejä

  1. Syvin olemuksemme 101:2.14 (1107:4),
  2. Kosminen ikkuna 103:0.1 (1129:1),
  3. Kompensoiva tasoitus 107:0.5 (1176:5),
  4. Aidosti sisäisen ajattelun hengellinen virike 108:6.4 (1193:3),
  5. Hellittämätön yllyke 108:6.7 (1193:6),
  6. (Paheen ja hyveen) Ikuinen Todistaja 131:4.3 (1448:2),
  7. (Suuri Sielu, jolla on iäti) Istuin luotujensa sydämessä 131:4.8 (1449:3),
  8. Sisimmässämme asuva iankaikkinen voima 144:5.8 (1622:7),
  9. (Eloonjäävän identiteetin, kuolemattoman sielun) hallussapitäjä 30:4.15 (341.5),
  10. Henkijäljennöksen hallussapitäjä 30:4.15 (341.5),
  11. Mahdollisuus ikuisuuden saavuttamiseen 107:6.2 (1182.4)
  12. Osa Universaalista Ykseyttä 196:3.16 (2094:15).

Suuntaajien esipersoonallisuus

Ajatuksensuuntaaja on esipersoonallinen Jumalan itsestään irrottama fragmentti, joka on täysin samaa olemusta kuin Jumala itse. Se on puhtain mahdollinen henki, jolla on sekä esimieli että esitahto. Suuntaajan ensimmäinen päämäärä evolutionaarisessa kuolevaismielessä on johdattaa ne fuusioon, jolloin Suuntaaja saa persoonallisuuden ja kuolevainen puolestaan Suuntaajan identiteetin. Mutta miksi Suuntaaja on esipersoonallinen?

Suuntaaja edustaa ihmisen mielessä jumalallista läsnäoloa, täydellisyyttä ja ikuista identiteettiä. Ihmisellä on ajallinen ja tilapäinen mieli sekä persoonallisuus jo ennen Suuntaajan saapumista. Suuntaaja asettuu asumaan ihmisen mieleen, ajattelukeskukseen – ideainmuodostuksen ytimeen – mitään ilmoittamatta ja täysin huomaamattomasti, heti ensimmäisen moraalisen päätöksen jälkeen, keskimäärin noin kuuden vuoden iässä. Mielen sisällä Suuntaaja ohjaa ihmistä kohti jumalallisia arvoja: hyvyyttä, kauneutta ja totuutta. Suora yhteys mielestä mieleen on kuitenkin harvinainen.

Jos Suuntaaja olisi persoonallinen, ihmisen mielessä vaikuttaisi kaksi eri persoonallisuutta. Kaikki persoonallisuudet ovat ainutlaatuisia; ei ole, eikä voi olla, kahta samanlaista persoonallisuutta – ei ikuisessa menneisyydessä, nykyisyydessä eikä tulevaisuudessa. Persoonallisuudet eivät ole yhdistettävissä, eivät summattavissa, eivätkä ne yhdistämällä muodosta jotain suurempaa. Persoonallisuus on muuttumaton olemus: se joko on tai ei ole.

Jos ihmisen mielessä vaikuttaisi kaksi eri persoonallisuutta, fuusio olisi mahdotonta. Tällöin jumalallisen fragmentin ja ihmispersoonallisuuden sielun yhdistyminen jäisi toteutumatta. Samalla menetettäisiin mahdollisuus Luojan ja luodun väliseen kokemukselliseen yhteistyöhön: Luoja voi lähestyä luotunsa kokemusta, jopa kärsimystä 3:6.6 (53.4) – ainoastaan olemalla läsnä fragmenttina ihmismielessä ja kokemalla persoonallisuuden elämän esipersoonallisesti.

Suuntaajan läsnäolo on Isän läsnäoloa. Suuntaaja ymmärtää persoonallisuuden toimintaa, sillä se on esivarusteltu vastaanottamaan persoonallisuus fuusion hetkellä. Ennen sitä se kykenee tunnistamaan ja seuraamaan persoonallisuuden ominaisuuksia, mutta on esipersoonallisuutena aina alisteinen persoonallisuudelle. Suuntaajia ei kutsuta nimellä, vaan numerolla, mikä kielii siitä, ettei niitä kohdella persoonallisina. Personoidut Suuntaajat ovat eri asia: niillä on aina nimi.

Tällainen Luojan ja luodun välinen yhteistyötapa, kuolevaisten osalta ainoa mahdollinen, toimii vain Suuntaajan ollessa esipersoonallinen.

Persoonallisuutta voi esiintyä vain seuraavissa luokissa ja muodoissa:

  1. Superpersoonallisuus – superpersoonallisena,
  2. ylipersoonallisuus – ylipersoonallisuutena,
  3. persoonallisuus – persoonallisena ja
  4. Jumalasta irrotettu osanen – esipersoonallisena (on olemassa myös muita Isän osasia, jotka eivät ole tekemisissä Luoja-luotu-kokemuksellisuuden kanssa).

Ehkä jollain tavalla näiden välistä suhdetta selittää seuraava Urantia-kirjan kuvaus: Superpersoonan ominaisuudessa Jumala olevaistaa; persoonana Jumala luo; esipersoonana Jumala fragmentoi; ja tällainen hänestä itsestään oleva Suuntaajafragmentti kehittää henki-sielun aineellisen ja kuolevaisen mielen päälle, sen persoonallisuuden vapaatahtoisen päätösvallan mukaisesti, jonka Jumala on vanhemman ominaisuudessa ja Isän asemassa tällaiselle kuolevaiselle luodulle lahjoittanut 30:1.99 (333.7). 

Superpersoonallisuuden saavat olennot esiintyvät vain infiniittisyyden läheisyydessä, mutta ne eivät ole infiniittisiä Isää lukuun ottamatta. Ne ovat lähellä absoluuttisuutta, mutta ne eivät ole absoluuttisia. Superpersoonalliset olennot ilmaantuvat olevaisuuden piiriin ”ajan ja avaruuden tuolla puolen”, ne olevaistuvat tavalla, jota emme tunne. Nuo olennot kuuluvat transendentaalisen ja sen yläpuolisuuden aktuaalisuuden piiriin.

Persoonallisuuden lahjan saavat olennot syntyvät Jumalan luovien toimien ansiosta. Mieli syntyy ihmiselle, kuten tähdet syntyvät avaruuden suunnattomista hiukkaspilvistä. Mielelle Isä antaa lahjaksi uniikin persoonallisuuden, ainutlaatuisen yksilöllisyyden. Samassa yhteydessä syntyy Isän ja ihmisen välille kontaktivalmius, persoonallisen tunnistamisen mahdollisuus, persoonallisuuspiiri. Se alkaa toimia, kun persoonallisuus toimii täysimääräisesti eli Suuntaajan saapumisen jälkeen ja aidon palvontakokemuksen yhteydessä.

Persoonallisuuspiiri takaa sen, ettei luotu ole yksin yksinäisyyteen heitettynä, vaan Isän rakastavan ja läsnä olevan persoonallisuuden hoivaamana. Kyseisen mielen omaava persoonallisuus on täydellisesti Isän tiedossa ja Suuntaajan lahjoittamisen jälkeen Isän antaman aina avuliaan henkihoivan piirissä. Luotu ei ole heitettynä orvoksi universumien syövereihin. Luoja ja luotu pääsevät sekä suoraan persoonalliseen että epäsuoraan esipersoonalliseen yhteyteen keskenään.

Suora persoonallinen yhteys edellyttää rukousta korkeampaa tahdonilmausta, pyhitettyä palvontaa. Suuntaaja on esipersoonallisten yhteydenpitokanavien kautta yhteydessä Isään ja välittää esipersoonallisuuden läsnäolokokemukset persoonallisuuden omaavasta mielestä Isälle. Ihmisen osoittaman kunnioituksen rekisteröintiä edesauttaakin esipersoonallisen Suuntaajan asuminen ihmisen mielessä 5:3.2 (65.4). Suora yhteys mielestä mieleen onnistuu vasta, kun ihminen on saattanut mielensä hallintaan ja samaistunut henkeen.

Persoonallisuus reagoi aina persoonallisuuteen ja tämä tapahtuu Isän kanssa hänen persoonallisuuspiirissään. Persoonallisuus reagoi myös esipersoonallisuuteen, mutta kyse ei ole persoonallisuuden tunnistamisreaktiosta. Persoonallisuus ja jumalallinen esipersoonallinen entiteetti ovat mahdollisimman kaukana toisistaan. Ihmisen persoonallisuutta julkituova mieli on kehityksen alkuvaiheessa täysin epästabiili ja Suuntaaja täydellisyydessään ehdottoman vakaa ja absoluuttisen vakaa mieli. Persoonallisuus pyrkii aina aika-avaruudellisen olomuodon dominanssiin eivätkä sitä aika, eikä kausaliteettikaan rajoita: persoonallisuudella on mahdollisuus ymmärtää ajalliset peräkkäisyydet yhtä lailla kuin avaruudelliset rinnakkaisuudetkin.

Esipersoonallisuus Suuntaajan muodossa pyrkii kuolevaisen mielen dominanssiin siten, että ihmispersoonallisuus vapaatahtoisesti alistaa oman tahtonsa Suuntaajan esitahdon alaisuuteen. Se tarkoittaa samaa kuin Isän tahtoon samaistuminen. Persoonallisuus on mitä mainioin ominaisuus aika-avaruuden toiminnoissa. Esipersoonallisuus on mitä erinomaisin keino vaikuttaa persoonallisen mielen arvoihin ja näin kytkeä hänet Isän Luoja-luotu-synteesiin. Esipersoonallisuus on sielun synnyn ja kasvun edellytys yhtä lailla kuin sitä ovat ihmisen päätökset ja tekemisetkin. Sielu on Luoja-luotu-kokemuksellisuuden ensivaihe, hengen erilaiset statukset sen myöhempiä vaiheita 5:6.5 (70.6). Vain esipersoonallinen Suuntaaja persoonallisen kuolevaisen mielessä asuessaan pystyy muuntamaan ihmisen päätökset sieluhahmoon niin, että aikanaan kuolevaisen jättäessä fyysisen kehonsa persoonallisuudella on käytettävissään ylösnousemuskokemuksen jälkeen fyysisen elämän aikana kehitetty sielu ja sen tietoisena pitävä esipersoonallinen Suuntaaja.

Esipersoonallisuus on ominaisuus, joka jollekin olennolle, tässä Jumalan fragmentille, on erikseen ja aina Isän toimesta annettu (ellei sitten esipersoonallisuus ole Isästä erotetun fragmentin luontainen ominaisuus). Esipersoonallisuus ei ilmene Suuntaajan toiminnoissa ulospäin siinä mielessä persoonallisesti kuin mitä me persoonallisuudella ymmärrämme. Esipersoonallinen Ajatuksensuuntaaja on meille persoonaton 2:1.7 (34.6), 9:2.5 (100.7). Esipersoonallinen Suuntaaja saa meidät tuntemaan Universaalinen Isä persoonalliseksi. Lisäksi esipersoonallisen Suuntaajan asuminen ihmisen mielessä helpottaa persoonallisuuden toimimista Isän persoonallisuuspiirissä 1:7.1 (31.1).

Suuntaaja on ihmeellinen myös siksi, että se pystyy osoittamaan meitä kohtaan jumalallista kiintymystä, rakastamaan meitä 110:0.2 (1203.2) ja nämä, jos mitkä ovat ominaisuuksia, joita esipersoonallisuuden yhteydessä meidän on vaikea käsittää. Paratiisin-Isä on ilmeisesti varannut … tämän tavan pitää persoonallista yhteyttä yksittäisiin luotuihinsa vain Luojalle kuuluvaksi etuoikeudeksi. Eikä koko universumien universumissa ole mitään, joka olisi näiden persoonattomien entiteettien osoittamaan ihmeelliseen huolenpitoon täysin verrattavaa, entiteettien, jotka niin lumoavalla tavalla pitävät evolutionaaristen planeettojen lapsia asuinsijoinaan 110:0.2 (1203.2). 

Esipersoonallisuus Suuntaajan ominaisuutena on valmius ymmärtää persoonallisuuksia, kyky reagoida persoonallisuuksien toimintaan, niiden mielen liikkeisiin, ajatuksiin ja tahtotoimintaan, luoda esipersoonalliselta kannaltaan toveruus- ja ystävyyssuhde. Esipersoonallinen Suuntaaja kykenee näillä avuilla osoittamaan huolenpitoa kohdettaan, persoonallisuutta kohtaan ja kykenee aidosti tuntien ja tarpeet tunnistaen toimimaan tämän hyväksi 0:2.3 (3.16). Lisäksi esipersoonallinen Suuntaaja kykenee tuomaan ihmisen persoonalliseen mieleen hengellisiä arvoja, jotka menevät ideainmuodostuksen tuolle puolen. Missään ihmisten kielessä ei ole sanaa, jota voitaisiin käyttää tarkoittamaan tätä ”tuntemusta”, ”tunnetta”, ”intuitiota” tai ”kokemusta”, jota olemme päättäneet kutsua jumalatietoisuudeksi. Ihmisen sisimmässä oleva Jumalan henki ei ole persoonallinen – Suuntaaja on esipersoonallinen – mutta tämä Opastaja tuo esille sellaisen arvon, se huokuu sellaista jumalallisuuden tuntua, joka on korkeimmassa ja infiniittisessä merkityksessä persoonallista. Ellei Jumala olisi vähintäänkin persoonallinen, hän ei voisi olla tietoinen, ja ellei hän olisi tietoinen, hän olisi ihmistä alempi. 103:1.6 (1130.5) (lihavointi kirjoittajan). Esipersoonalliset Suuntaajat, nämä jumalalliset henget, toimivat täydellisessä yhteisymmärryksessä ja yhteistyössä keskenään (poissulkien Neitseelliset Suuntaajat), mutta esipersoonallisina niiden reagointi kaikkiin persoonallisuuden osoittamiin hengellisiin virittäytymisiin on aina täysin sama, identtinen.

Näyttää siltä, että esipersoonallinen tarkoittaa muun muassa seuraavaa:

  1. Se on valmius ja kapasiteetti jumalallisen persoonallisuuden saavuttamiseen,
  2. Se antaa Suuntaajalle yksilöllisyyden ja erillisyyden, mutta se ei poista olemuksen identtisyyttä hengellisten reagointien suhteen (tai sitoutumista tapaan toimia yhdenmukaisesti),
  3. Se ilmenee Suuntaajasta aina persoonattomasti,
  4. Se on kyky ja mahdollisuus persoonallisuuden reagointien tunnistamiseen ja niihin reagointiin,
  5. Se kykenee vahvistamaan ihmisen kykyä tunnistaa Isä persoonallisuudeksi esipersoonallisten yhteyskanavien avulla ja ihmisen mielessä toimimalla,
  6. Se kykenee jalontamaan kuolevaisen persoonallisuuden laadullista ilmenemää 109:4.2 (1198.5)
  7. Se tarkoittaa esimielen ja esitahdon olemassaoloa, jotka ovat välttämättömät edellytykset itsenäiselle toiminalle, suunnitelmien laatimiselle, niiden toteuttamiselle ja muuntamisille 107:7.3 (1183.5).

Viimeiseksi mainittu kohta eli esimieli ja esitahto, liittyy loogisena jatkeena esipersoonallisuus-käsitteeseen. Suuntaajat ovat … Jumalan fragmentaatioita todellisuuden absoluuttisella tasolla, joka taso on paitsi esipersoonallinen myös kaikkea energian ja hengen eriytymistä edeltävä. Energian ja hengen erilaistumista edeltävällä monistisella tasolla ei voisi esiintyä mitään mielen harjoittamaa välittävää toimintaa, sillä mitään välitystä kaipaavia eroavuuksia ei siellä ole 107:5.1 (1181.4). Siitä huolimatta Suuntaajilla on esimielellisiä toimintoja ja siinä mielessä mieli, että se on erotettavissa kuolevaisen mielestä jopa fuusion jälkeen ennen henkitasojen saavuttamista 107:5.5 (1182.1). Niillä on jokin ajattelua vastaava ominaisuus 6:6.3 (78.6). Meillä ihmisillä on mieli ja Suuntaajilla esimieli. Jos mukaudumme täydelleen Suuntaajan esimieleen, jos näemme asiat kuin yksin silmin, silloin mielistämme tulee yksi, …ja sinä saat vahvistukseksesi Suuntaajan mielen 110:2.5 (1205.3).

Suuntaajilla on tahtotoimintaa kaikilla esipersoonallisilla valitsemisen tasoilla 107:7.3 (1183.5). Tämä tarkoittanee sitä, että esipersoonallisuuteen kuuluu selkeästi rajattu tahtotoiminnan alue, jossa Suuntaajat voivat toimia vapaasti, mahdollisesti laajentuen niiden aktuaalisen kokemuksen mukaan. Luonnollisesti se on hengellisten toimintojen piiri, mutta sielläkään ei sallita persoonallisia reaktioita: niiden on oltava yhdenmukaisia. Lisäksi Suuntaajien tahtotoiminnan on oltava ihmisen suhteellisen vapaan tahtotoiminnan piirin ulkopuolella.

Suuntaajien tahtotoiminnasta on todisteena seuraava: Ne tarjoutuvat asumaan ihmisolennoissa, ne laativat suunnitelmia ihmisen ikuista elämänuraa varten, ne tekevät näistä suunnitelmista sovituksia ja muunnelmia ja korvaavat niitä toisilla suunnitelmilla kulloistenkin olosuhteiden vaatimalla tavalla, ja tällaiset toiminnat viittaavat siihen, että kysymys on aidosta tahtotoiminnasta. Ne tuntevat kuolevaisia kohtaan kiintymystä, ne toimivat universumin kriisitilanteissa, ne odottavat herkeämättä tilaisuutta toimiakseen päättäväisesti ihmisen tekemän valinnan mukaisesti, ja kaikki nämä reaktiot ovat mitä suurimmassa määrin tahdonvaraisia. Kaikissa niissä tilanteissa, jotka eivät koske ihmisen tahtotoiminnan piiriä, ne osoittavat kiistämättä sellaisten kykyjen käyttämisestä kertovaa käyttäytymistä, jotka vastaavat kaikin tavoin tahtomista, korkeinta mahdollista päätöksentekoa 107:7.3 (1183.5). 

Suuntaajan esipersoonallisuus on Isän varmenne hengelliselle yhtenäisyydelle eli sille, että Suuntaajien hengelliset influenssit kaikkien ihmisten mieleen ovat aina yhdenmukaisia.

Suuntaajien koulutus

Suuntaajia frakmentoidaan ilmeisesti tarpeiden mukaan, mutta voi olla niinkin, että ne ovat aina olleet olemassa. Edellisestä riippumatta Suuntaajilla on aina olemuksessaan Isän eksistentiaalisuus, ovathan ne Isästä. Kun Suuntaajia yksilöllistetään, ne ovat aina neitseellisiä, kokemattomia Suuntaajia. Niiden päämääränä on tulla joko vapautetuiksi, personoiduiksi tai fuusioituneiksi Suuntaajiksi. Kaikkien Suuntaajien kotipaikka on Divinington, jossa niitä koulutetaan 107:3.1 (1179.4). Koulutuksesta vastaa sen Mikaelien luokkaan kuuluvan ensimmäisen Paratiisin-Pojan Personoitu Suuntaaja, joka vei päätökseen seitsenosaisen lahjoittautumisen oman universuminsa maailmojen kansoille.

Sen vähäisen tiedon perusteella, mitä Personoidut Suuntaajat ovat kertoneet, koulutus on kattavaa ja laaja-alaista, ja tapahtuu Personoitujen Suuntaajien ohjauksessa. Mutta koulutus ei varusta neitseellistä Suuntaajaa aktuaalisella kokemuksella. Se on niiden hankittava.

Suuntaajat eivät koskaan epäonnistu tehtävässään. Tapauksissa, joissa fuusiopotentiaalin omaava kuolevainen ei jääkään eloon, Suuntaajia ei alisteta koskaan oikeuskäsittelyyn. Sen sijaan tällaisen kokenut Suuntaaja joutuu Diviningtoniin palattuaan jatkokoulutuskurssille, ja sitä annetaan myös aina ennen kuin Suuntaaja lähetetään uudelleen ajallisuuden maailmoihin 109:1.2 (1195.3).

Suuntaajien luokittelu

Ilmoituksenantajat mainitsevat, että Suuntaajien luokittelu on tavattoman vaikea tehtävä: Suuntaajat tulevat ja menevät, välillä katoavat tai kokonaan poistuvat, ja asuttavat kohteitaan myös muissa superuniversumeissa. Toimiminen kaikissa superuniversumeissa on poikkeuksellista, sillä superuniversumit ovat yhteydessä vain keskitetysti selvittelykeskusten (lähettiläiden) kautta. Tämä nykyiseen universumikauteen kuuluva kaikkia muita koskeva rajoite ei koske Suuntaajia, kuten ei myöskään kapinan vuoksi karanteeniin asetettujen sfäärien rajoitteet: Suuntaajat voivat vapaasti liikkua karanteenista huolimatta.

Ajatuksensuuntaajat luokitellaan seuraavasti:

  1. Neitseelliset Suuntaajat,
  2. Edistyneet Suuntaajat,
  3. Korkeimmat Suuntaajat,
  4. Kadonneet Suuntaajat,
  5. Vapautetut Suuntaajat,
  6. Fuusioituneen Suuntaajat ja
  7. Personoidut Suuntaajat 107:2.1 (1178.2) – 107:2.8 (1179.2).

Edellisten luokitusten lisäksi tunnetaan seuraavat Suuntaajien luokitukset (nämä eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan niitä käytetään tietyissä asiayhteyksissä):

  1. Kokeneet Suuntaajat 109:2.9 (1196.11),
  2. Omatoimiset Suuntaajat 109:2.1 – (1196.3 –),
  3. Supertoimiset Suuntaajat 109:2.11 (1197.2).

Neitseelliset Suuntaajat

Kaikki ensimmäistä tehtäväänsä ikuista eloonjäämistä tavoittelevassa evolutionaarisessa mielessä asuttavat Suuntaajat ovat neitseellisiä. Jumalallisten ominaisuuksiensa puolesta kaikki Suuntaajat ovat yhdenmukaisia. Samoin ne ovat kokemuksensa osalta yhdenmukaisia, kun lähtevät ensimmäistä kertaa Diviningtonista 107:2.2 (1178.3).

Edistyneet Suuntaajat

Nämä ovat palvelleet yhden tai useamman kauden evolutionaarisissa tahdollisten luotujen maailmoissa, jotka eivät ole suuntaajafuusiomaailmoja. Näiden kohteet fuusioituvat henkeen, jolloin heissä lainattuna asuneet Suuntaajat saavat tarpeellista kokemusta suuntaajafuusiomaailmoja varten. Ne palvelevat täsmälleen samoin kuin muissakin kohteissa asuessaan, ja siten edistävät näiden olentojen hengellistä edistymistä 107:2.3 (1178.4).

Korkeimmat Suuntaajat

Nämä ovat palvelleet Suuntaajafuusiomaailmoissa, mutta joiden kohteena oleva kuolevainen on luopunut ikuisen eloonjäämisen mahdollisuudesta. Vaikka Suuntaajat ovat jumalallisuutensa osalta yhdenmukaisia, Korkeimpien Suuntaajien kokemuksen aktuaalisuus antaa niille mahdollisuuden saada ihmismielessä aikaan muutoksia, joihin kokematon Suuntaaja ei kykene.

Kadonneet Suuntaajat

Suuntaajat tulevat ja menevät. Niiden seuranta on tavattoman hankalaa saatikka miten ottaa selvää kadonneista Suuntaajista, sillä ne eivät näy rekistereissä. Melkisedekit opettavat, että kadonneet Suuntaajat ovat suorittamassa erillistehtäviä ja samoilevan universumia. Myös muita pohdintoja kadonneiden Suuntaajien tehtävistä on esitetty, mutta lopullista tietämystä niiden toimista ei ole 107:2.5 (1178.6).

Vapautetut Suuntaajat

Suuntaaja saatetaan vapauttaa suuntaajafuusiomaailmojen kehittyvien kuolevaisten hyväksi tehtävästä palvelusta syistä, joita ei tiedetä kuin ei tiedetä niiden tehtäviäkään 107:2.6 (1178.7).

Fuusioitunut Suuntaaja

Suuntaaja ennen fuusiota:

  1. On jumalallisilta attribuuteiltaan täydellinen, laimentumatonta jumaluutta,
  2. On absoluuttinen pistemäinen entiteetti 111:1.2 (1216.3), jota kohtalonsuojelijaserafit eivät ilmeisesti kykene havaitsemaan (kirjoittajan arvaus),
  3. Omaa luontaisen jumalallisen henkihohteen, jonka kohtalonsuojelijaserafit toisinaan kykenevät havaitsemaan 107:4.4 (1180.7),
  4. Kykenee tilapäisesti poistumaan asuttamastaan ihmismielestä (riippuen kokemuksesta),
  5. Poistuessaan tilapäisesti ihmismielestä henkihohde seuraa Suuntaajan mukana, sillä pistemäinen entiteetti ja henkihohde ovat erottamattomat,
  6. Kykenee liikkumaan avaruudessa ajasta riippumatta 108:1.9 (1186.7),
  7. On esipersoonallinen 0:5.9 (8.9), ja omaa kyvyn saada persoonallisuus fuusion yhteydessä,
  8. Kommunikoi ihmismielen kanssa pääasiallisesti epäsuoraan, mutta joskus suoraan ja harvoissa tapauksissa käsitykseni mukaan kykenee nostamaan kohteensa henkitasolle, jossa persoonallisuuden omaava sielu ja Suuntaaja ovat tilapäisesti yhdentyneet. Silloin ne eivät voi kommunikoida, ovathan ne ”kuin yksi”, missä on kyse persoonallisuuden kokemasta jumalatietoisuudesta ja -reaalisuudesta sekä Suuntaajan kokemasta persoonallisuudesta sekä tilapäisesti yhdistyneen hahmon havaitsemisesta,
  9. Kykenee epäsuorasti välittämään jumalallista viisautta ihmismielen käyttöön (poikkeuksena harvinaiset suorat kontaktit, puhe ja kommunikointi mielestä mieleen),
  10. Pitää hallussaan erästä vaihetta kvalifioidusta absoluuttisuudesta 112:7.1 (1237.3),
  11. Omaa oikeuden tahtotoimintaan ja valintojen tekemiseen 107:7.4 (1183.6), mutta se tapahtuu esipersoonallisuuden alaisuudessa,
  12. Omaa esipersoonallisena entiteettinä rakastamisen ja jumalallisen kiintymyksen osoittamisen kyvyn 107:7.2 (1183.4),
  13. Ei kykene vetämään vielä kuolevaisidentiteettiä kokonaan Isän tahdon toteuttamiseen 129:4.1 (1424.5).


Suuntaaja fuusion jälkeen:

  1. On edelleen yhtä jumalallinen attribuuteiltaan ja täydellinen kuin ennen fuusiota,
  2. On edelleen pistemäinen absoluuttinen entiteetti, mutta nyt Suuntaaja on osa yhdistynyttä sielun ja Suuntaajan yhteenliittymää eikä Suuntaaja ole kenenkään toimesta havaittavissa fuusion tuloksena syntyneestä yhteenliittymästä (paitsi Suuntaajan mieli on erotettavissa sielun sielumielestä siihen saakka, kunnes tällainen identiteetti saavuttaa paikallisuniversumissa ensimmäisen henkiasteen, jonka jälkeen nämäkin ovat yhteneviä),
  3. Omaa edelleen luontaisen jumalallisen henkihohteen, mutta henkihohde on sielun ja Suuntaajan yhdistyneen hahmon yhteinen ominaisuus,
  4. Ei pysty poistumaan yhdistyneestä sielu-Suuntaaja-yhteenliittymästä, menee sinne, minne yhteen liittynyt entiteetti menee, sillä ne ovat erottamattomat, ja on sen rajoitusten alainen,
  5. Saa persoonallisuuden ja sitä kautta ikuisen mahdollisuuden tuoda jumalallista täydellisyyttä julki persoonallisesti,
  6. Kykenee välittämään suoraan jumalallista viisautta yhdistyneelle entiteetille eikä mitään kommunikointitarvetta tai sen mahdollisuutta ole edes olemassa,
  7. Pystyy luovuttamaan ja paljastamaan kohteelleen vain sen kehitystason mukaisen määrän jumalallista viisautta ja päämääriä,
  8. Luovuttaa erään vaiheen kvalifioitua potentiaalista absoluuttisuutta yhdistyneen entiteetin omaisuudeksi ja siinä mielessä tämä potentiaalisuus, joka oli ennen fuusiota ihmismielen kannalta potentiaalinen saama on fuusion jälkeen aktuaalinen saanto (vaikka itse ominaisuus yhdistyneessä olennossa on edelleenkin toteutumaton eli odottaa toteutumistaan eli on yhdistyneelle olennolle potentiaalinen),
  9. Säilyttää oikeutensa tahtotoimintaan ja valintojen tekemiseen, mutta nyt se tapahtuu saadun persoonallisuuden mukaisesti ja sen alaisuudessa,
  10. Omaa rakastamisen ja jumalallisen kiintymyksen kyvyn, mutta nyt saadun persoonallisuuden kautta ilmeten,
  11. Pitää täysin kuolevaisidentiteetin hallinnassaan, joka vuorostaan on antanut siihen vapaatahtoisen suostumuksensa.
  12. Mitä tapahtuu Suuntaajan esipersoonalliselle ominaisuudelle fuusion yhteydessä, sitä ei kerrota. Pääperiaate on, että ne, mitkä ovat olleet jumalallisen Suuntaajan ominaisuuksia, eivät fuusiossa katoa. Eli onko esipersoonallisuus fuusion jälkeen edelleen olemassa Suuntaajan ominaisuutena ja mahdollisesti odottamassa tulevien aikakausien kuluessa tapahtuvaa fuusioituneen olennon viimeisen persoonallisuustason saavuttamista ja mahdollista esipersoonallisuusominaisuuden ilmaantumista.

Vaikka ihmisminuus ja Suuntaaja yhdistyvätkin fuusiossa toisistaan erottamattomiksi, silti Suuntaaja säilyttää paljastumattomalla (tai ei-julkistetulla) tavalla täydellisyytensä. Tämä on luonnollista, sillä Suuntaaja on Jumalan itse itsestään irrottama fragmentti eikä jumaluus voi mitenkään ”heiketä” olipa kyse Suuntaajasta ennen tai jälkeen fuusion. Se, mitä ilmeisesti tapahtunee ja tämä on täyttä arvailua, että ihmispersoonallisuus ja Suuntaaja yhdessä edustavat ihmisminuuden kulloistakin kehitysastetta ulospäin. Siten fuusion tuloksena syntynyt yhdistynyt entiteetti heijastaa ulospäin hahmossaan niitä ominaisuuksia, joita ylösnousemuskuolevainen ja Suuntaaja yhdessä ovat siihen mennessä kyenneet saavuttamaan. Tällöin ei tapahdu mitään kehityksen harppauksia, hyppäyksiä tai siirtoja yhtäkkiä korkeammille ansaitsemattomille tasoille. Suuntaajan jumalallisuuden kaikki attribuutit ovat ennen ja jälkeen fuusion tallella vähentymättöminä, mutta ihmispersoonallisuuden kehitystaso toimii ”suotimena”, joka laskee Suuntaajan täydellisyydestä kertovia ominaisuuksia vain tuon suotimen läpi muiden ja yhdistyneen entiteetin itsensä havaittavaksi.

Minua hämmästyttää se, että vaikka sielu ja Suuntaaja yhdistyvät yhdeksi erottamattomaksi entiteetiksi, silti Suuntaaja kykenee jollain tavalla toimimaan yhdistyneen entiteetin taustalla. Joko se tapahtuu erillisenä tai niin rajoittaen, ettei yhdistynyt entiteetti ole tietoinen Suuntaajan potentiaalisuuksista ennen niiden aktualisointia. Vain näin täydellinen Suuntaaja kykenee saattamaan yhdistyneen entiteetin tietoisuuteen totuuksia sen kulloisenkin kehitystason mukaisesti. Voisi sanoa, että Suuntaajan jumalallinen täydellisyys on piilossa, jota Suuntaaja varjelee ja luovuttaa yhteiseen käyttöön vasta sitten, kun se on sallittua eli kun vastaanottaja kykenee sen ottamaan vastaan ja omaa tähän liittyen riittävästi henkiymmärrystä. Aiemmin yhdessä epiteetissä todettiin, että Suuntaaja on … täydellistyneen finaliittipersoonallisuuden syvin olemus 107:0.2 (1176:2).

Suuntaajan jumalallisten ominaisuuksien luovuttaminen kestää ikuisuuden. Yhdistynyt entiteetti ja Suuntaajan kapasiteetti ovat identtisiä vasta ikuisuudessa, jos edes silloinkaan, sillä … Absoluuttinen ykseys jumalallisen Opastajan kanssa, Suuntaaja-saaman täysimääräinen loppuunammentaminen, on saavutettavissa vasta ikuisuudessa sen jälkeen, kun Universaalinen Isä, henkien Isä, näiden jumalallisten lahjojen ikuinen lähde, on lopullisesti saavutettu 110:7.4 (1212.5); (lihavointi kirjoittajan). Ymmärrän tämän niin, ettei edes Isän saavuttaminen tuo absoluuttista ykseyttä, vaan ykseyden saavuttaminen kestää sen jälkeen ikuisuuden, koska … Kun kuolevainen ihminen fuusioituu koko kosmoksen eksistentiaalisen Alkusyyn aktuaaliseen osaseen, mitään rajaa ei milloinkaan ole asetettavissa sille, mihin tällainen ennennäkemätön ja käsittämätön kumppanuus johtaa. Ihmiselle paljastuu ikuisuudessa paitsi objektiivisen Jumaluuden infiniittisyys myös tämän saman Jumalan subjektiivisen osasen loputon potentiaalisuus. Paljastamasta päästyäänkin Suuntaaja on kuolevaiselle persoonallisuudelle aina paljastava Jumalan ihmeellisyyttä, eikä tämä ylivertainen paljastaminen voi koskaan päättyä, sillä Suuntaaja on Jumalasta ja kuolevaiselle ihmiselle Suuntaaja on yhtä kuin Jumala 107:4.7 (1181.3). 

Ylösnousemusmatka on hidasta yhdistyneen, nyt kuolemattoman entiteetin, ylösnousseen kuolevaisen persoonallisuusidentiteetin eli sielun ja kuolemattoman Suuntaajan etenemistä eikä missään tapauksessa yhtäkkistä Suuntaajan kaikkien jumalallisten attribuuttien julkituloa. Sama koskee Isän saavuttamisen jälkeistä ikuisuutta. Kyseessä on hidas kokemuksellisuuden ja evolutionaarisen kasvun jatkuminen aivan kuin mitä se oli ennen fuusiota.

Suuntaajalle fuusio merkitsee laskeutumista jumalallisista sfääreistä kohti ihmistä ja hänen rajoituksiaan, mutta samalla Suuntaaja saa mahdollisuuden kokea persoonallisuus ja siihen liittyvä vapaa tahto, valinnan vapaus. Näiden avulla Suuntaaja kykenee Jumalan tahdon persoonalliseen ilmituomiseen. On varmasti muitakin asioita, joissa Suuntaaja joutuu rajoitusten alaiseksi (esimerkiksi ainutlaatuinen aikatietoisuus), mutta niistä ei meille ole juuri kerrottu.

Jos ihmiselle fuusio on suunnattoman suuri ja tärkeä tapahtuma, ikuisen elämän ja kuoleman kysymys, se on äärimmäisen merkittävä myös Suuntaajalle (ja Isälle): Suuntaaja saa persoonallisuuden ja joutuu osalliseksi kokemukselliseen kasvuun aika-avaruudessa kaikkine siihen liittyvine rajoituksineen ja mahdollisuuksineen.

Voisiko olla niin, että Jumaluusabsoluutti ohjaa potentiaaleistaan osan toteutettavaksi Suuntaajalle, joka vuorostaan luovuttaa tavoitteen fuusioituneelle olennolle. Kun tavoite saavutetaan, siinä yhteydessä realisoituu Suuntaajan yhteiselle olennolle luovuttama ”eräs vaihe kvalifioitua absoluuttisuutta” ehkäpä absoluuttisten arvojen aktualisoinnin kautta.

Personoidut Suuntaajat

Personoidut Suuntaajat luokitellaan korkeimmiksi ylösnousemuksellisiksi Pojiksi. Ne ovat ainut- ja erityislaatuisia olentoja, Suuntaajia, joilla on laaja kokemus kuolevaisten mielissä asumisesta syystä, että niiden kuolevaiskohteet ovat hylänneet ylösnousemuksen ja että niillä on näistä palveluista erityiskokemusta. Tavallisesti ne ovat palvelleet myös inkarnoituneiden Paratiisinpoikien seurassa. Vaikka viimeksi mainittu palvelu ei takaa, että Isä personoisi tällaisen Suuntaajan, toisinaan Hän sen tekee. Heidät tunnetaan aina nimen eikä numeron perusteella. Tällainen Suuntaaja saa omakseen kaiken kuolevaismielissä hankitun kokemuksen, joten hänestä tulee entisten ihmisisäntiensä kaikkien säilyttämisen arvoisten piirteiden monikoosteinen kokoelma mahdollisesti täydennettynä kokemuksella Paratiisinpojan mielessä asumisesta tämän lahjoittautumisen aikana.

Personoidut Suuntaajat ennen fuusiota ovat samassa asemassa kuin mitkä tahansa kokeneet, edistyneet ja omatoimiset Suuntaajat paitsi erona on se, että niillä on mainittuja laajempi evolutionaarinen kokemus. Tärkein niistä on asuminen alaslahjoittautuvan Pojan mielessä.

Personoidut Suuntaajat ovat näkyviä kaikille Isän saavuttaneille olennoille. Niiden koti on Diviningtonissa. Heissä yhdistyy Luojan ja luodun kokemus, ajallisuus ja ikuisuus, he ovat yhdistelmä eksistentiaalisuutta ja finiittistä kokemuksellisuutta. Universumien hallinnossa heissä liittyvät yhteen esipersoonallinen, persoonallinen ja ylipersoonallinen: he ovat kaikkipersoonallisia. Ne huolehtivat epätavallisesta ja odottamattomasta, koskipa se Perimmäisen tai peräti Absoluuttisen Jumalan toimipiiriä. He ovat ennen persoonallisuutta, he ovat persoonallisuutta ja he ovat persoonallisuuden jälkeen tuoden Isän persoonallisuuden esiin niin kuin se oli ikuisessa menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa 109:7.4 (1201.5).

Isän tahdosta personoidut Suuntaajat ovat tyystin erilaisia ja eri asemassa kuin kuolevaiseen fuusioituneet Suuntaajat. Ensinnäkin Personoitu Suuntaaja ei fuusioidu kuolevaisen ylösnousemuksellisen sieluun eikä sitä kautta saa käyttöönsä kuolevaiselle lahjoitettua persoonallisuutta. Emme myöskään tiedä, millaisen persoonallisuuden Isä lahjoittaa eli onko kyse samasta persoonallisuustyypistä, joita lahjoitetaan kuolevaisille. Arvaukseni on se, etteivät ne sitä ole, sillä Personoidut Suuntaajat ovat kaikkipersoonallisia. Meidän persoonallisuutemme ei kata ylipersoonallisuutta eikä esipersoonallisuutta, ellei sitten kaukaisen tulevaisuuden vaiheissa meissä ilmene Suuntaajan mukana tullut esipersoonallisuus ja nousu absoniittisen tason tai jonkun muun vastaavan tason superpersoonallisuudeksi sen lisäksi, että säilytämme alkuperäisen persoonallisuuden. Tällaista kehityskuvaa tukee se, että finaliitit vannovat ikuisuuden kolminaisuusvalan transsendentaalien päällikölle, Kokonaisuniversumin Arkkitehtien johtavalle esimiehelle 31:8.4 (351.1).

Personoidut Suuntaajat ovat välittömästi persoonallisuuden saamisen jälkeen täydellisen toimintakykyisiä ja osaamisensa puolesta ehdottoman jumalallisia. Sen sijaan kuolevaiset fuusioiduttuaan jatkavat ylösnousemusmatkaa täsmälleen siitä pisteestä eteenpäin, jonka ne olivat saavuttaneet ennen fuusiota.  Tunnetusti ylösnousemusmatka on pitkä, joten Isän saavuttaminen kestää lähes ikuisuuden, kun Personoitu Suuntaaja vuorostaan pääsee heti personoinnin jälkeen Isän syleilyyn. Yleensä niille annetaan välittömästi hallinnollinen tehtävä, kuten kävi Jeesuksen suuntaajalle persoonallisuuden saamisen jälkeen. Johanneksen asettaessa kätensä Jeesuksen pään päälle kastaakseen hänet Jordanissa, suuntaaja poistui Joshua ben Josefin täydellistyneestä ihmissielusta ja muutamassa hetkessä palasi Diviningtonista Personoituna Suuntaajana ja koko Nebadonin paikallisuniversumissa toimivien kaltaistensa päällikkönä 136:2.3 (1511.2).

Kokeneet Suuntaajat

Korkeimman Olennon nykyisessä vaikutuspiirissä toimiessaan Suuntaajien on hankittava muiden olentojen tavoin kokemusta, niiden on kehittymällä kehityttävä neitseellisistä ja vähemmän kokemattomista ryhmistä korkeampiin ja kokeneempiin ryhmiin 109:1.4 (1196.1). Kokemus auttaa Suuntaajia entistä taitavammin ohjaamaan hengellisesti kuolevaisen mieltä kohti korkeampia arvoja, antaa voimallisemmat mahdollisuudet johdattaa tämä tavoittelemaan Isän kaltaisuutta Hänen tahtoaan toteuttamalla. Kohteensa taivaaseen siirtäneet Suuntaajat ovat tyypillisesti olleet erittäin kokeneita Suuntaajia. Niillä on ollut kokemusta myös lainaksi annettuna olemisesta muilla planeetoilla ja niissä kuolevaisissa, jotka asuttivat Suuntaajafuusiota toteutettavilla sfääreillä, mutta joissa kuolevaiset olivat kieltäytyneet ikuisen elämän mahdollisuudesta 110:7.3 (1212.4). Lahjoittautuvat Paratiisin Pojat saavat aina uuden kokeneen Suuntaajan jokaisella lahjoittautumiskerralla 20:4.3 (227.1). Kokenut Suuntaaja pystyy saamaan aikaan ihmismielessä suurempia muutoksia, mihin vähemmän kokenut Suuntaaja ei kykene.

Ilmoituksenantajat mainitsevat panneensa merkille, että kokeneempi Suuntaaja asuu usein korkeamman tyyppisen ihmisen mielessä. Valintaan näyttää vaikuttavan ihmisen perimä 108:1.1 (1185.3).

Urantialle lahjoitetaan vain kokeneita Suuntaajia. Ne ovat tavattoman merkityksellistä sivilisaatiollemme, sillä planeettamme on mitä sekasortoisin. Suuntaajien läsnäolo, hoiva ja alati altis halukkuus nostaa mieleemme moraalisesti kohottavia yllykeitä kasvattaa henkiymmärrystämme, vahvistaa sitoutumistamme henkeen ja johdattaa ajatteluamme kurinalaisemmaksi. Jos Suuntaajia ei olisi lainkaan lahjoitettu mieliimme, koko sivilisaatiomme taantuisi vähitellen primitiiviselle tasolle. Kokeneiden Suuntaajien läsnäolo kiihdyttää koko planeetan hengellistä kehitystä paljon enemmän kuin jos meille olisi lahjoitettu vähän kokeneita tai neitseellisiä Suuntaajia.

Omatoimiset Suuntaajat

Omatoimiset Suuntaajat ovat pitkälle edistyneitä kaikissa toimissaan, ja ne ovat saaneet oikeuksia tai mahdollisuuksia, joita ei vähemmän edistyneille Suuntaajat suoda. Urantia-kirjassa kerrotaan laveasti Suuntaajan omatoimisuuden saamisen perusteista. Koska ne ovat tavattoman tärkeitä myös kuolevaiskohteen kannalta, ohessa on tiivistetty lainaus:

  1. On saanut kokemusta luodun elämästä väliaikaisena lainana tai fuusioplaneetalla, jossa kuolevainen ei jäänyt eloon. Tällainen Opastaja on joko edistynyt tai korkein Suuntaaja.
  2. On saattanut hengellisen voiman tasapainoon ihmisessä, joka on suoriutunut kolmannesta psyykkisestä kehästä ja jolle on osoitettu henkilökohtainen serafisuojelija.
  3. On saanut kohteen, joka on vilpittömästi kihlautunut Suuntaajan kanssa. Suuntaaja ennakoi aikaa, jolloin varsinainen fuusio tapahtuu, ja pitää liittoa tosiasiana.
  4. On saanut kohteen, joka on otettu jäseneksi johonkin kohtalon varajoukkoon.
  5. On ihmisen nukkuessa irrotettu tilapäisesti kuolevaisen mielestä, ja lähetetty suorittamaan jokin tärkeä yhteydenpitoon, yhteydenottoon, uudelleenrekisteröimiseen tai muuhun ihmisen ulkopuoliseen palvelutoimintaan kuuluva tehtävä.
  6. On kriisitilanteessa palvellut sellaisen ihmisen kokemuksessa, joka oli henkipersoonallisuuden aineellinen täydenne, henkipersoonallisuuden, jolle oli uskottu jonkin asianomaisen planeetan hengelliselle asiainhoidolle välttämättömän, kosmisen toimenpiteen suorittaminen. 109:2.1 (1196.3) – 109:2.7 (1196.9)

Omatoimisia Suuntaajia leimaavat seuraavat ominaisuudet: omaavat melkoisesti tahtoa asioissa, jotka eivät koske kohteena olevaa luotua. Ne voivat oman tahtonsa mukaisesti poistua ihmisruumiista, ja ne ovat mukana asianomaisen maailman toiminnoissa. Samoin ne voivat vaihtaa viestejä muissa maailmoissa elävien vastaavien Suuntaajien kanssa ja voivat toimia kriisiaikoina planeettainvälisten asioiden parissa. Useimmiten ne kuitenkin toimivat itse valitsemiensa luotujen huomaamattomina asukkaina.

Suuntaaja ei merkitse automaattisesti samaa kuin omatoiminen Suuntaaja. Omatoimisuus saattaa olla jo kokeneen Suuntaajan itsensä hankkima ominaisuus ennen luodun mieleen asettumistaan, mutta useimmiten se lienee sekä ihmismielen ja Suuntaajan yhteisten ponnistelujen tulos. Kun ihminen pääsee mielen hallinnassaan ja henkeen samaistumisessaan kolmannelle psyykkiselle kehälle, Suuntaaja saavuttaa omatoimisuuden. Suuntaajat kehittyvät ihmismielessä asuessaan ja toimiessaan varsin nopeaa tahtia suhteessa siihen ikuisuustaustaan, joka niillä on muuten luontaisesti mukana – Isästä erotettuna fragmenttina.

Suuntaajan omatoimisuus merkitsee melkoista vapautta Salaperäiselle Opastajallemme: Suuntaajamme pääsee omien päätöstensä perusteella tai saamiensa tehtävänantojen mukaan poistumaan tilapäisesti mielestämme – tekemään paljon muutakin kuin olemaan läsnä. Muut vähemmän kokeneet Suuntaajat ovat mielemme vankeja aivan konkreettisesti, sillä niiden kokemuksellisuus on sidottu täysin meidän elämäämme. Mielessä olemisen vankeus ei ole meistä tai tahdostamme riippuvainen, vaan se on Universaalisen Isän asettama läsnäolemisen ehto. Hän haluaa saada luodun kokemuksen ja se onnistuu vain siten, että Hänen osasensa asuu mielessämme ja altistuu kaikelle sille, missä luotu joutuu ajallisuudessa ja avaruudessa kamppailemaan.

Supertoimiset Suuntaajat

Supertoimiset Suuntaajat ovat kaikkea sitä mitä Korkeimmat ja Omatoimiset Suuntaajat ovat, ja sen lisäksi ne ovat suoriutuneet voitokkaasti kaikista niille uskotuista tehtävistä ja odottavat joko luotunsa elämän fyysistä päättymistä tai kuolemattoman sielun taivaaseenottoa 109:2.11 (1197.2).

Jumalallinen ykseys ihmisessä

Jumalallisen ykseyden ymmärtäminen on uskontojen korkein mittapuu: ”Persoonallisen jumaluuden ideasta tulee näin ollen uskonnollisen kypsyyden mitta, kunhan uskonto on ensin muovannut käsityksen Jumalan ykseydestä” 1:5.10 (28.7).  Suuntaajat edustavat täydellistä hengen yhtenäisyyttä, sillä hengellisten reagointiensa suhteen ja toimeenpannessaan hengellisiä suunnitelmiaan Ajatuksensuuntaajat ovat kuin yksi. Jeesus opetti, että hengen yhtenäisyys juontuu siitä tietoisuudesta, … että teistä jokaisen sisimmässä asuu ja teitä jokaista yhä enemmän hallitsee taivaallisen Isän antama henkilahja 141:5.1 (1591.6). Esipersoonalliset Suuntaajat toimivat hengellisten ilmausten suhteen aina yhdenmukaisesti, samalla tavalla. Yksi Suuntaajista käytetty epiteettihän oli se, että ne ovat osa universaalista ykseyttä 196:3.16 (2094:15).

Persoonallisuus on sen sijaan moninaista, aina alkuperäistä ja ainutkertaista, jota … sävyttävät ja kvalifioivat lisäksi niiden aineellisuutta, mielellisyyttä ja hengellisyyttä edustavien, yhteen liittyvien energioiden olemus ja laatu, jotka muodostavat elimelliset puitteet persoonallisuusilmenemälle 16:8.3 (194.3). Ihmisen kokemuksellinen persoonallisuus on aktiivinen toimiva realiteetti vasta, kun se on päässyt kosketuksiin jumalallisen Suuntaajan kanssa. Tällöin persoonallisuus alkaa toimia täysimääräisesti, jolloin … aineellinen minä on kiistatta ja kvalifioimattomasti persoonallinen 5:6.6 (71.1). Ihmisen persoonallisuus yksilöi hänet hengelliseksi olennoksi, sillä … minuuden ykseys ja persoonallisuuden minätietoisuus ovat avuja, jotka edustavat aineellisuuden ylittävää maailmaa 112:2.9 (1228.4).

Kosmisen evoluution tarkoitus on hengen hallitsevuutta lisäämällä saada aikaa persoonallisuuden yhtenäisyys. Näin minuus saa lisää alttiutta tahtoperäisesti ohjata päätöksiään ja tapaa elää Ajatuksensuuntaajan opetusten ja johdatusten mukaisesti sekä ennen fuusiota että sen jälkeen. Epätäydellisen täydellistyminen tapahtuu hitaasti kokemuksellisuuden kautta.

Jumalallinen ykseys lähtee infiniittisyyden eksistentiaalisuudesta, etenee Seitsenkertaisen Jumalan, Korkeimman Olennon, Perimmäisen Jumalan ja Absoluuttisen Jumalan kautta kaikkialla vallitsevaan ykseyteen. Me kuulumme Korkeimman Olennon kokemuksellisuuden kartuttajiin, olemme kiinteä osa Korkeimman kehittymistä, ja niinpä luodun ja jumalallisen Suuntaajan ykseyden saavuttaminen, fuusio ja sen jälkeen kasvu matkalla Paratiisiin, Isän tunnistaminen ja kiinnittäminen finaliitteihin, johtaa siihen, että luovutamme finaliitteina ihmispersoonallisuuden ja Suuntaajan hengellisen yhteistyöalueen hengellistä arvoa sisältävät kokemukset Korkeimman käyttöön.

Vain persoonallisuuden kautta luotu voi hahmottaa ja käsittää jumalallista ykseyttä. Jumalallinen universaalinen ykseys universumeissa toteutuu kahta ”polkua” pitkin: ensin se alkaa eksistentiaalisista jumaluuksista ja laskeutuu kuolevaisia kohti moniportaista asteikkoa pitkin saavuttaen Suuntaajan muodossa Isän ja luodun välisen äärimmäisen intiimin suhteen, mistä alkaa nousu sinne, mistä Salaperäinen Opastaja alkuaan matkaan lähti.

Ymmärrämmekö, mikä merkitys meillä on tässä kehityksessä? Emme ole osattomia Isän suunnitelmassa, vaan olemme aivan oleellinen osa Jumalan ikuisuustavoitteiden saavuttamisessa. Niinpä kaikkein pienimpien ja vaatimattomimpien, kauimmaisena Jumalasta olevien eläinperäisten olentojen yhdessä Suuntaajan kanssa hankkima persoonallinen jumalallinen ykseys on tärkeä osa lopulta saavutettavaa universaalista jumalallista ykseyttä[3].

Persoonallisuuksien moninainen totuuden, kauneuden ja hyvyyden esilletulo saavuttaa täyttymyksensä osana universaalista ykseyttä, sillä ne muodostavat täyden ilmoituksen jumaluustodellisuudesta, alkuperäisestä ja ikuisesta jumalallisesta ykseydestä.

[1] Tässä artikkelissa keskityn Suuntaajiin lähtien siitä, kun ne yksilöllistetään siihen asti, kun ne ovat saavuttaneet päämääränsä. Suuntaajien tehtäviä eri kuolevaistyypeissä ja -kohteissa vain sivuan, sillä niitä olen käsitellyt eri tavoin Heijasteissa julkaistuissa artikkeleissa, joita ovat

1. Ajatuksensuuntaajan funktio Universaalisen Isän ymmärtämisessä, Heijaste 4/2000 – Heijaste 1/2001,

2. Sielu – Ajatuksensuuntaajan ja persoonallisuuden yhteistyön tulos, Heijaste 2/2002,

3. Mielen hallintaan saattaminen ja henkeen samastuminen, Heijaste 2/2005,

4. Mieli – silta Suuntaajaan, Heijaste 4/2005,

5. Yhteistyö Ajatuksensuuntaajan kanssa 4/2018, s. 12–26

[2] Englanninkielisessä versiossa käsite Adjuster (Suuntaaja) esiintyy 912 kertaa.

[3] Matti Tossavainen, Jumalan ykseydestä universaaliseen ykseyteen, julkaistu Heijasteessa 4/2023.