Lapset tuovat elämään merkitystä
Suomessa lasten käyttäytymishäiriöistä ja oppimistuloksista, kuten PISA-tutkimuksissa, vastuu on pitkälti sälytetty kuntien tarjoaman varhaiskasvatuksen ja koulujen harteille. Tämä on kuitenkin vain osatotuus.
Ja jokainen yritys siirtää vanhemmille kuuluva vastuu valtion tai kirkon niskoille on sivilisaation menestystä ja edistymistä ajatellen osoittautuva tuhoisaksi teoksi. (s. 941)
Todellisuudessa äidin ja isän varhaisvuosina tekemä kasvatustyö on ratkaisevassa asemassa, sillä se muovaa lasten käytöstä ja oppimista koulussa, sekä vaikuttaa koko elämän ajan. Valitettavasti vanhempien roolia ei riittävästi korosteta, eikä myöskään pohdita keinoja, joilla heitä voitaisiin tukea. Esimerkiksi vanhempainkoulut voisivat tarjota arvokasta apua kasvatuksen haasteisiin.
(s. 868).
Lapsen ensimmäisinä elinvuosina opittavat arvot ovat elämän perusta. Lähimmäisten kunnioitus, itsekunnioitus, omanarvontunto, pettymyksien sietokyky, luottamus äitiin ja isään, suvaitsevuus, kärsivällisyys ja anteeksianto ovat taitoja, jotka auttavat lapsia menestymään elämän koulussa. Ilman näitä perustaitoja elämän haasteet voivat kasvaa ylivoimaisiksi.
(s. 759).
Vanhemmuus tarjoaa myös aikuisille tilaisuuden kehittää omia lapsuudessaan oppimiaan taitoja. Kokemus on usein tehokkaampi opettaja kuin kirjaviisaus. Rajojen asettaminen on olennainen osa kasvatusta, sillä rajaton yhteiskunta ei toimi. Viisas kurinpito ei ole rangaistusta, vaan välittämistä ja rakkautta.
(s. 506, 880, 1488).
Nuoret etsivät elämälleen merkitystä matkailusta, harrastuksista, työstä, omaisuudesta ja vallasta. Valitettavasti mikään näistä ei yksinään tuo pysyvää tyydytystä. Todellinen merkitys elämälle syntyy muiden auttamisesta, oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamisesta ja lasten kasvattamisesta, sillä nämä teot jättävät pysyvän positiivisen linkin myös muiden ihmisten sydämiin.
Elämänkoulu voi olla armoton, mutta se on myös ainutlaatuinen mahdollisuus oppia ja kasvaa. Täydellisessä yhteiskunnassa tämä ei olisi mahdollista. Vaikeudet ovat haasteita, sairaudet opettavat arvostamaan terveyttä ja pahuus tekee hyvyyden näkyväksi. Meidän tehtävämme on valita, mille puolelle asetumme. (s.49)
Onko rohkeus, luonteenlujuus, tavoittelemisen arvoista? Jos on, siinä tapauksessa ihminen on kasvatettava ympäristössä, joka tekee välttämättömäksi vaikeuksien kanssa kamppailemisen ja reagoinnin pettymyksiin. (s. 51)
Lapset ovat yhteiskuntamme jatkuvuuden ja kehityksen kulmakiviä. Menneisyydessä lapset olivat vanhuuden turva, ja tämän päivänäkin yhteiskunnan tulevaisuus lepää elämäniloa täynnä olevien lasten varassa. Lemmikkikoirat eivät maksa tulevaisuuden eläkkeitä.
Lapset kannattaa hankkia nuorena, koska naisen hedelmällisyys alkaa laskea jo 20 ikävuoden jälkeen. Rakkaus on tärkeämpää kuin aineellinen yltäkylläisyys.
Elämämme on lähtökohtaisesti eriarvoista. Osa syntyy kauniiksi, osa komeiksi, jotkut saavat älyä, voimaa, terveyttä, musikaalisuutta tai puhetaitoa. Toiset saavat rakastavat vanhemmat, kun taas jotkut joutuvat selviämään ilman tukea. Myös taloudellinen tausta vaikuttaa menestymisen mahdollisuuksiin.
Näin ollen väite ”uskomalla itseensä voi saavuttaa mitä tahansa” on harhaanjohtava. Usko itseensä on toki arvokasta, mutta realistiset varasuunnitelmat ovat välttämättömiä, sillä kaikessa on aina myös sattuman ja olosuhteiden vaikutus.
Menestyminen vaatii lahjakkuutta, sitkeyttä, muiden tukea ja ennen kaikkea tuuria. Esimerkiksi Voice of Finland -kilpailussa kaikki haaveilevat maailmanluokan tähteydestä, mutta vain harva siihen todella pääsee. Unelmia kannattaa vaalia, mutta on muistettava iloita myös elämän pienistä hetkistä.
Onneksi elämänkoulun lopputodistuksessa meitä ei verrata muihin, vaan arvioidaan, miten viisaasti olemme käyttäneet meille annetut lahjat. Olemme menestyneet, jos olemme tehneet parhaamme.
Arkkitehti, joka suunnittelee kauniin rakennuksen; siivooja, joka pitää sen viihtyisänä; ja insinööri, joka huolehtii sen kiinteistöhuollosta, ovat kaikki tärkeitä yhteiskunnallemme aivan kuten historiaan jääneet suuret nimet: Leonardo da Vinci, Ludwig van Beethoven, Albert Einstein ja Martin Luther King.
(Viittausten sivunumerointi vuoden 1993 painoksen mukaan.)